Olen ihan hullaantunut tästä keväästä. Tietysti kaikki on minulle vielä
täysin uutta, kun tämä on elämäni ensimmäinen kevät. Ulkona on paljon
mielenkiintoisia uusia hajuja ja ääniä sekä monta muuta tutkimisen
arvoista asiaa. Äippä ei meinaa saadakaan minua aamulenkiltä millään
kotiin, no sama tahtoo olla kaikkien lenkkien kanssa, kun pihalla olisi
niin kiva olla. Onneksi meillä on kotona kuitenkin parveke, josta
tavallaan tuli minun oma huone. Lumet kun oli sulaneet ja ilmat lämpeni
niin minä olin kuin ohjus parvekkeella, kun vain ovi oli vain koiran
verrankin raollaan. Meidän parvekkeelta on hyvä vahtia kadun
liikennettä ja paistatella päivää. On tämä niin mukavaa.
ps. Kaikki keväässä EI sittenkään ole mukavaa: Mikähän siinä on kun joka lenkin jälkeen pitää käydä pesemässä tassut? Minä en tykkää siitä yhtään.
perjantai, 1. huhtikuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.