Olen ihan hullaantunut tästä keväästä. Tietysti kaikki on minulle vielä täysin uutta, kun tämä on elämäni ensimmäinen kevät. Ulkona on paljon mielenkiintoisia uusia hajuja ja ääniä sekä monta muuta tutkimisen arvoista asiaa. Äippä ei meinaa saadakaan minua aamulenkiltä millään kotiin, no sama tahtoo olla kaikkien lenkkien kanssa, kun pihalla olisi niin kiva olla. Onneksi meillä on kotona kuitenkin parveke, josta tavallaan tuli minun oma huone. Lumet kun oli sulaneet ja ilmat lämpeni niin minä olin kuin ohjus parvekkeella, kun vain ovi oli vain koiran verrankin raollaan. Meidän parvekkeelta on hyvä vahtia kadun liikennettä ja paistatella päivää. On tämä niin mukavaa.

ps. Kaikki keväässä EI sittenkään ole mukavaa: Mikähän siinä on kun joka lenkin jälkeen pitää käydä pesemässä tassut? Minä en tykkää siitä yhtään.