Löysin pesästämme uuden juomapaikan. Entinen juomapaikka olikin jo kovin pieni ja siinä oleva vesi maistuu jotenkin muoviselta.

Mutta tämä uusi juomapaikka on aivan ihana: Uusi juomapaikkani on sellaisessa isossa, sileässä ja valkoisessa kallion lohkareessa oleva lähde. Se lähde on varmaan virrannut jo useita vuosisatoja siinä kallionlohkareessa, koska vesi on uurtanut itselleen syvän kuopan. Siinä syvässä kuopassa olevan lähteen vesi on aivan passelilla korkeudella, jotta voisin juoda täysin ergonomisessa asennossa. Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi Iskä ja Äippä ovat niin törkeitä, että tekevät tarpeensa siihen lähteen silmään. Onneksi Iskä ja Äippä aina tarpeidensa teon jälkeen vapauttavat lähteen vedet sellaisesta taikavarvusta kiskaisemalla, jottei minun tarvitse juoda saastaista vettä.

Tosin Iskä yllätti minut äsken juomasta siitä lähteestä ja aloitti vallan hirveän metelin ja komentamisen. Miksen minä muka saisi juoda vessanpöntöstä, minä vaan kysyn.