Eilen opin uimaan ja se vasta onkin kivaa. Ei ole ihme, että Saku aina vouhautuu kun sille edes mainitaan jotain uimisesta.
Iskä ja äippä viskelivät keppejä veteen, jotka minä luontoa suojelevana
tyttönä kävin noutamassa rantaan. Kävinpä minä noutamassa myös yhden
veteen unohdetun rysän rantaan, jonka joku typerä kalastaja oli
unohtanut järveen. Kaikenlaisia ihmisiä sitä onkin. Rysän löysin kun
luulin pinnalla kellunutta pulloa kepiksi, jonka iskä ja äippä minulle
heitti.
Ja tietysti uimisen jälkeen pitää kuivatella perusteellisesti.
Tää uiminen on niin kivaa, että pitää heti päästä uudelleen, kun se vain on mahdollista.
keskiviikko, 25. toukokuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.