Hei taas lukijani!

Ajattelin taas kertoilla teille hieman kuulumisiani.

Juoksut jatkuvat edelleenkin ja "toosa" tiputtelee edelleenkin verta. Onneksi Äippä osti toiset juoksuhousut, jotta minun ei tarvitse kulkea koko aikaa samoissa verisissä juoksuhousuissa vaan minulle vaihdetaan aina silloin tällöin puhtaat juoksuhousut. Ulkona minun ei onneksi tarvitse pitää niitä juoksuhousuja vaan saan tuulettaa "toosaani" raikkaissa kesätuulissa.

Eilen pääsin jopa uimaan huuhtomaan "toosaani", joka tuntuikin yllättävän mukavalle. Rannassa oli jotain ihmeellisiä pieniä ötököitä, jotka purivat ikävän kovasti ja joita iskä nimitti hyttysiksi. Iskä sanoi, että niitä ötököitä kannattaa nimittää itikoiden sijaan hyttysyksi, koska pohjalaiset saksanpaimenkoirat nimittävät lehmiä itikoiksi. Minkähänlainen ötökkä se lehmä on? Lentävätkö lehmät? En olekaan vielä nähnyt lehmää. Pureekohan se yhtä lujaa kuin hyttyset? Jos purevat, niin minä kyllä syön ne lehmät niin kuin syön hyttysetkin.

Hyttysten syömisestä tuli mieleeni, että minä yleensä tykkäisin ottaa kaikki lentävät ötökät kiinni ja syödä ne suihini. Semmoisissa keltaisissa kukissa pörräävät ötökät olisivat todella mukavaa syötävää, tosin en ole vielä saanut yhtäkään semmoista ötökkää kiinni vaikka olen kovasti yrittänyt. Ja semmoiset valkoiset liihoittelevat ötökät ovat myös kivoja. Harmi vain, että en ole vielä saanut yhtään kiinni, vaikka olen kovasti yrittänyt hyppiä niiden perään. Ja siitä on Iskä taas minua komentanut, eikö sitä koskaan saa tehdä mitään kivaa?

Iskä ei oikein tykkää siitä kun minä tahtoisin tervehtiä sauvakävelijöitä. Jos lenkillä kohdataan sauvakävelijä, niin minä yleensä tervehdin niitä haukahtamalla niin isosti kuin osaan. Kerrankin lenkillä Iskän ja äipän kanssa käydessämme ohitimme kaksi vanhempaa sauvakävelijää, jotka olivat pysähtyneet tien viereen keskustelemaan. Ennen sauvakävelijöiden kohtaamista tulin kävelemään aivan Iskän jalan viereen ja kyyristyin matalaksi. Sitten kun olimme aivan sauvakävelijöiden kohdalla, niin minä päätin huudahtaa heille matalimmalla äänelläni, että "TERVE!!!" Minkähän takia ne sauvakävelijät hypähtivät heti taaemmaksi? Eilen tervehdin yhtä sauvakävelijää, jonka ohitimme lenkillä käydessämme. Siirryin taas kävelemään Iskän jalan viereen ja kyyristyin matalaksi. Odotin niin kauan kunnes olimme parin metrin päässä ohitettavasta sauvakävelijästä ja huudahdin taas, että "TERVE!!!" Miksihän Iskä aina komentaa minua pelkästä tervehtemisestä?  Eikös se ole kohteliasta tervehtiä ohitettavia?

Siinä taas kuulumisiani. Kertoilen taas lisää siten kun aihetta on.

TERVE!!!