Eilen pääsin käymään Iskän ja Äipän kanssa uimarannalla, jossa oli jo
Äipän kaveri lapsineen ja lapsien kavereiden kanssa. Iskä sanoi, että
minä en voi uida julkisella uimarannalla, koska byrokraatti on
kieltänyt koirien uittamisen julkisella uimarannalla. Siispä jouduin
odottamaan kiltisti Äipän kanssa rannalla kun Iskä kävi uimassa.
Iskä
kun meni järveen, niin minulle iskä aivan valtava paniikki: Iskä
hukkuu! Iskä pitää pelastaa! Vaikka kuinka yritin haukkua, niin Iskä
vain meni yhä syvemmälle järveen ja lopulta Iskästä ei näkynyt kuin pää
veden pinnalla. Ja Äippä piteli minua tiukasti otteessaan, että en
päässyt pelastamaan Iskää. No, onneksi Iskä lopulta tuli pois järvestä,
että minun ei tarvinnut sen enempää huolestua.
Äipän kaverilla
oli omien kolmen lapsen lisäksi kaksi muuta lasta vahdittavanaan, jotka
myös minä omin oikopäätä omaksi laumaksi. Vaan oli siinä tekemistä, kun
minä yritin vahtia jokaisen lapsen etteivät he vaan menneet liian
syvällä tai liian kauaksi muusta laumasta. Olisin minä halunnut käydä
pelastamassa lapset järvestä, mutta Iskä ei päästänyt.
Sitten
kun lapset olivat uineet tarpeeksi, niin Äipän kaveri lapsineen lähti
kotiin ja me lähdimme etsimään muuta uimapaikkaa, jossa minä ja Iskä
saimme uida rauhassa. Äippä heitteli rannalta uimaleluani järveen,
jonka minä kävin noutamassa. Oli siinä tekemistä kun samaan aikaan piti
noutaa uimalelua ja vahtia, että Iskä ei uinut liian syvälle tai liian
kauas rannasta. Vaikka kuinka yritin rannalta kieltää Iskää menemästä
liian syvälle, niin silti Iskä ui vaan syvemmälle. No, tietysti Iskä
piti käydä hakemassa takaisin rantaan. Ihmeen kiltisti Iskä ui rantaan
kun minä uin perään.
Niin mainittakoon vielä se, että tauko kirjoituksissani johtui siitä,
kun olin lomailemassa poikakaverin luona, eikä sitä siellä malttanut
käydä sivuja päivittämässä.
torstai, 14. heinäkuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.