Eilen pääsin käymään Iskän ja Äipän kanssa uimarannalla, jossa oli jo Äipän kaveri lapsineen ja lapsien kavereiden kanssa. Iskä sanoi, että minä en voi uida julkisella uimarannalla, koska byrokraatti on kieltänyt koirien uittamisen julkisella uimarannalla. Siispä jouduin odottamaan kiltisti Äipän kanssa rannalla kun Iskä kävi uimassa.

Iskä kun meni järveen, niin minulle iskä aivan valtava paniikki: Iskä hukkuu! Iskä pitää pelastaa! Vaikka kuinka yritin haukkua, niin Iskä vain meni yhä syvemmälle järveen ja lopulta Iskästä ei näkynyt kuin pää veden pinnalla. Ja Äippä piteli minua tiukasti otteessaan, että en päässyt pelastamaan Iskää. No, onneksi Iskä lopulta tuli pois järvestä, että minun ei tarvinnut sen enempää huolestua.

Äipän kaverilla oli omien kolmen lapsen lisäksi kaksi muuta lasta vahdittavanaan, jotka myös minä omin oikopäätä omaksi laumaksi. Vaan oli siinä tekemistä, kun minä yritin vahtia jokaisen lapsen etteivät he vaan menneet liian syvällä tai liian kauaksi muusta laumasta. Olisin minä halunnut käydä pelastamassa lapset järvestä, mutta Iskä ei päästänyt.

Sitten kun lapset olivat uineet tarpeeksi, niin Äipän kaveri lapsineen lähti kotiin ja me lähdimme etsimään muuta uimapaikkaa, jossa minä ja Iskä saimme uida rauhassa. Äippä heitteli rannalta uimaleluani järveen, jonka minä kävin noutamassa. Oli siinä tekemistä kun samaan aikaan piti noutaa uimalelua ja vahtia, että Iskä ei uinut liian syvälle tai liian kauas rannasta. Vaikka kuinka yritin rannalta kieltää Iskää menemästä liian syvälle, niin silti Iskä ui vaan syvemmälle. No, tietysti Iskä piti käydä hakemassa takaisin rantaan. Ihmeen kiltisti Iskä ui rantaan kun minä uin perään.

Niin mainittakoon vielä se, että tauko kirjoituksissani johtui siitä, kun olin lomailemassa poikakaverin luona, eikä sitä siellä malttanut käydä sivuja päivittämässä.