Äippä löysi tai olisiko oikein sanottu antoi piilottamansa leluni tänään takasin. En aluksi oikein uskonut koko asiaa todeksi, vaan istuin lelulaatikkoni edessä ja tuijotin niitä ja välillä Äippää. Piti oikein varmistaa lupa leikkiä niillä hiljaa vinkumalla ja katsomalla Äippää silmiin. Sen jälkeen sama rituaali piti tehdä leluillekin, ikään kuin tervehdykseksi pitkästä aikaa.

Tosin Äippä kyllä vielä takavarikoi yhden vinkuleluni, ns. lumiukon kun aloin vouhuta sen kanssa heti samaan tyyliin kuin valeraskaus oireeni olivat. Hölmö kun oli, Äippä siis, nosti lumiukon tietokoneen viereen piiloon, josta minä sen bongasin iltapäivällä kun Iskä istui koneella. Yritin saada lumiukkoa takaisin itselleni oikein kunnolla jementämällä, mutta ilman tehoa.