Äippä löysi tai olisiko oikein sanottu antoi piilottamansa leluni
tänään takasin. En aluksi oikein uskonut koko asiaa todeksi, vaan
istuin lelulaatikkoni edessä ja tuijotin niitä ja välillä Äippää. Piti
oikein varmistaa lupa leikkiä niillä hiljaa vinkumalla ja katsomalla
Äippää silmiin. Sen jälkeen sama rituaali piti tehdä leluillekin, ikään
kuin tervehdykseksi pitkästä aikaa.
Tosin Äippä kyllä vielä takavarikoi yhden vinkuleluni, ns. lumiukon kun
aloin vouhuta sen kanssa heti samaan tyyliin kuin valeraskaus oireeni
olivat. Hölmö kun oli, Äippä siis, nosti lumiukon tietokoneen viereen
piiloon, josta minä sen bongasin iltapäivällä kun Iskä istui koneella.
Yritin saada lumiukkoa takaisin itselleni oikein kunnolla jementämällä,
mutta ilman tehoa.
keskiviikko, 31. elokuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.