Tänä aamuna olin taas riemuissani, kun pääsin autoilemaan. Autoilusta olen pikku hiljaa oppinut tykkäämään, kun se yleensä merkitsee jotain kivaa, kuten poikakaverille menoa tai vastaavaa. Mutta tänä aamuna se ei kyllä sitä loppujen lopuksi ei sitä merkinnyt, Äippä vei minut eläinlääkärille. Ei minua mikään sinällään vaivaa, mutta minulle kuulemma piti antaa rokotus, joten se tiesi piikki nahkaani. Auts, se ei kuulosta kovin kivalle.

Äipän kanssa olitiin hieman etuajassa lääkärin vastaanotolla, mutta ei siitä haittaakaan olllut kun päästiin myös aiemmin sisälle. No ennen lääkärin huoneeseen menoa minun tosin piti tutkia odotushuone todella tarkkaan. Lattiat, matot, penkit ja jopa seinät piti tarkkaan nuuskia, siinä odotushuoneessa oli paljon tutkittavia hajuja. Hajuja oli niin paljon, että minun piti hiipiä ja liikkua hyvin varovasti, ettei vaan mikään pääse minua yllättämään, selkäkarvoja ei kuitenkaan ihan pitänyt vielä nostaa pystyyn.

Sisällä vastaanottohuoneessa bongasin heti toisen koiran viereisestä huoneesta, mutta se ei näyttänyt kiinnostuvan minusta ollenkaan. Äippä sanoi, että se nukkuu ja että sille on tehty jokin toimenpide. Olisin niin mielelläni käynyt tekemässä sen koiran kanssa tuttavuutta, Äippä kuitenkin hinasi minut jonkun ihme levyn eteen lääkärin pyynnöstä ja käski nousta seisomaan levylle. Se oli kuulemma oli vaaka, jolla minut punnittiin. Painoa minulla oli 25,2kg ja lääkäri tuumasi minun olevan jo aikuisen kokoinen. Sen jälkeen lääkäri alkoi tutkia minua muuten, katsottiin silmät ja korvat, joista minä en niin välittänyt. MINÄ KUN EN HALUA, ETTÄ MINUN KORVIANI TUTKITAAN! Ainakaan millään korvalampuilla. Minä yritin kovasti vältellä tutkimuksia pustelemalla päätäni ja pakittamalla karkuun Äipän ja lääkärin otteesta, mutta kuitenkin minut pakotettiin olemaan tutkittavana. Lääkäri totesi kuitenkin korvien ja silmien olevan kunnossa, sen jälkeen lääkäri kuunteli sydänääneni ja teki ilmeisimmin lonkkatutkimuksen käsivaraisesti kokeilemalla.

Kaikki nämä asiat olivat onneksi kunnossa, mutta sitten seurasi käynnin inhottavin osuus, rokotus. Sain kaksi rokotetta joten tuli myös kaksi piikkiäkin. Kuulemma toinen rokote on uusittava vuosittain ja toinen vain joka toinen vuosi. Oli niillä rokotteilla hienot nimetkin, mutta minua ei nimet kiinnosta, huolehtikoon Äippä niistä. Rokotuksen jälkeen suuntasin suoraan ulko-ovelle ja olin sitä mieltä että nyt lähdetään täältä pois tai lääkäri voi keksiä vielä jotain minun pään menoksi. Ainakin Äipän ja lääkärin puheen perusteella arvioin sellaista, Äippä puhui jotain sterilisoinnista lääkärin kanssa, mitä lie se sitten tarkoittaakin.

Lääkäristä pääsyn jälkeen lähdettiin Äipän kanssa kaupan kautta kotiin. Äippä osti minulle pienen herkku pussin siitä hyvästä, kun olin nätisti lääkärissä, vaikka hivenen mieltä piti osoittaakin. Kotona minua jo sopivasti ramaisikin, että minua ei huvittanut muuta tahdä kuin oikaista pitkäkseni. Huh huh, mikä päivä jo tähän mennessä.