Tänä aamuna olin taas riemuissani, kun pääsin autoilemaan. Autoilusta
olen pikku hiljaa oppinut tykkäämään, kun se yleensä merkitsee jotain
kivaa, kuten poikakaverille menoa tai vastaavaa. Mutta tänä aamuna se
ei kyllä sitä loppujen lopuksi ei sitä merkinnyt, Äippä vei minut
eläinlääkärille. Ei minua mikään sinällään vaivaa, mutta minulle
kuulemma piti antaa rokotus, joten se tiesi piikki nahkaani. Auts, se
ei kuulosta kovin kivalle.
Äipän kanssa olitiin hieman etuajassa lääkärin vastaanotolla, mutta ei
siitä haittaakaan olllut kun päästiin myös aiemmin sisälle. No ennen
lääkärin huoneeseen menoa minun tosin piti tutkia odotushuone todella
tarkkaan. Lattiat, matot, penkit ja jopa seinät piti tarkkaan nuuskia,
siinä odotushuoneessa oli paljon tutkittavia hajuja. Hajuja oli niin
paljon, että minun piti hiipiä ja liikkua hyvin varovasti, ettei vaan
mikään pääse minua yllättämään, selkäkarvoja ei kuitenkaan ihan pitänyt
vielä nostaa pystyyn.
Sisällä vastaanottohuoneessa bongasin
heti toisen koiran viereisestä huoneesta, mutta se ei näyttänyt
kiinnostuvan minusta ollenkaan. Äippä sanoi, että se nukkuu ja että
sille on tehty jokin toimenpide. Olisin niin mielelläni käynyt
tekemässä sen koiran kanssa tuttavuutta, Äippä kuitenkin hinasi minut
jonkun ihme levyn eteen lääkärin pyynnöstä ja käski nousta seisomaan
levylle. Se oli kuulemma oli vaaka, jolla minut punnittiin. Painoa
minulla oli 25,2kg ja lääkäri tuumasi minun olevan jo aikuisen
kokoinen. Sen jälkeen lääkäri alkoi tutkia minua muuten, katsottiin
silmät ja korvat, joista minä en niin välittänyt. MINÄ KUN EN HALUA,
ETTÄ MINUN KORVIANI TUTKITAAN! Ainakaan millään korvalampuilla. Minä
yritin kovasti vältellä tutkimuksia pustelemalla päätäni ja
pakittamalla karkuun Äipän ja lääkärin otteesta, mutta kuitenkin minut
pakotettiin olemaan tutkittavana. Lääkäri totesi kuitenkin korvien ja
silmien olevan kunnossa, sen jälkeen lääkäri kuunteli sydänääneni ja
teki ilmeisimmin lonkkatutkimuksen käsivaraisesti kokeilemalla.
Kaikki nämä asiat olivat onneksi kunnossa, mutta sitten seurasi käynnin
inhottavin osuus, rokotus. Sain kaksi rokotetta joten tuli myös kaksi
piikkiäkin. Kuulemma toinen rokote on uusittava vuosittain ja toinen
vain joka toinen vuosi. Oli niillä rokotteilla hienot nimetkin, mutta
minua ei nimet kiinnosta, huolehtikoon Äippä niistä. Rokotuksen jälkeen
suuntasin suoraan ulko-ovelle ja olin sitä mieltä että nyt lähdetään
täältä pois tai lääkäri voi keksiä vielä jotain minun pään menoksi.
Ainakin Äipän ja lääkärin puheen perusteella arvioin sellaista, Äippä
puhui jotain sterilisoinnista lääkärin kanssa, mitä lie se sitten
tarkoittaakin.
Lääkäristä pääsyn jälkeen lähdettiin Äipän
kanssa kaupan kautta kotiin. Äippä osti minulle pienen herkku pussin
siitä hyvästä, kun olin nätisti lääkärissä, vaikka hivenen mieltä piti
osoittaakin. Kotona minua jo sopivasti ramaisikin, että minua ei
huvittanut muuta tahdä kuin oikaista pitkäkseni. Huh huh, mikä päivä jo
tähän mennessä.
maanantai, 12. syyskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.