Olimme taas Iskän ja Äipän kanssa vierailemassa mummolassa. Vierailu
noudatti taas tuttua kaavaa, paitsi Ukki ja Iskä kävivät
muikkuverkoilla, jonne minua ja Sakua ei otettua mukaan, mikä minusta
oli törkeä vääryys.
Muikkuverkoista löytyi pieniä kaloja, joita minä yritin kyllä syödä,
mutta kyllä kalat on lämpimänä parempia. Jätin sitten iso-Ukin, Ukin,
Iskän ja Sakun päästelemään kaloja verkosta kun minä taas suuntasin
matkani rantaan. Rannassa olikin röyhkeitä variksia ja harakoita,
joille minä annoin lähdöt. Kyllä me siitä lähdetään, että ne on minun
maita ja sinne on turha minkään linnun tulla hyppimään. Linnunryökäleet
lensivät aina langalle nauramaan minulle ja minä en saanut niitä
hyppäämällä kiinni vaikka kuinka yritin.
Niin sanoihan se
Ukki, että rannassa pitäisi tehdä pieniä maansiirtotöitä, joten minä
päätin hieman auttaa Ukkia. No siitähän tuloksena koiranpesu ja
torumista.
Niin, olihan siellä tänään myös potunnostoa, jossa
minä kilttinä koirana päätin auttaa: Ukki ajoi semmoisella
ihmeellisellä pörisevällä koneella pellossa, jonka jälkeen pellon
pinnalle oli noussut perunoita, joita Ukki ja Mummo alkoivat keräämään
sankkoihinsa. Ja juuri siinä touhussa minä päätin auttaa viemällä aina
juuri sen perunan mitä Ukki tai Mummo tavoitteli. Sitten minä kuljetin
perunan nurmikolle, jossa minä päätin auttaa myös perunan kuorimisessa
ja pilkkomisessa. Mistähän johtuu, että kukaan ei arvostanut minun
perunannostoapuani?
sunnuntai, 11. syyskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.