Olimme taas Iskän ja Äipän kanssa vierailemassa mummolassa. Vierailu noudatti taas tuttua kaavaa, paitsi Ukki ja Iskä kävivät muikkuverkoilla, jonne minua ja Sakua ei otettua mukaan, mikä minusta oli törkeä vääryys.

Muikkuverkoista löytyi pieniä kaloja, joita minä yritin kyllä syödä, mutta kyllä kalat on lämpimänä parempia. Jätin sitten iso-Ukin, Ukin, Iskän ja Sakun päästelemään kaloja verkosta kun minä taas suuntasin matkani rantaan. Rannassa olikin röyhkeitä variksia ja harakoita, joille minä annoin lähdöt. Kyllä me siitä lähdetään, että ne on minun maita ja sinne on turha minkään linnun tulla hyppimään. Linnunryökäleet lensivät aina langalle nauramaan minulle ja minä en saanut niitä hyppäämällä kiinni vaikka kuinka yritin.

Niin sanoihan se Ukki, että rannassa pitäisi tehdä pieniä maansiirtotöitä, joten minä päätin hieman auttaa Ukkia. No siitähän tuloksena koiranpesu ja torumista.

Niin, olihan siellä tänään myös potunnostoa, jossa minä kilttinä koirana päätin auttaa: Ukki ajoi semmoisella ihmeellisellä pörisevällä koneella pellossa, jonka jälkeen pellon pinnalle oli noussut perunoita, joita Ukki ja Mummo alkoivat keräämään sankkoihinsa. Ja juuri siinä touhussa minä päätin auttaa viemällä aina juuri sen perunan mitä Ukki tai Mummo tavoitteli. Sitten minä kuljetin perunan nurmikolle, jossa minä päätin auttaa myös perunan kuorimisessa ja pilkkomisessa. Mistähän johtuu, että kukaan ei arvostanut minun perunannostoapuani?