tiistai, 27. syyskuu 2005
Toruja
Enpä tainnut äsken lenkillä olla maailman kiltein koira. Koko ajan
minulla oli hirveä kiire ja vedin taluttimessa sen minkä pystyin ja
tottakai kaikki vastaan tulevien koirien kanssa piti rähistä. Metsässä
sain kyllä olla irti ja juoksennella sydämeni kyllyydestä. Mutta
palatessa edelleen taluttumessa olo oli yhtä tuskaa, Iskä ja Äippä
talutti vuoronperään ja ne komensi minua koko ajan eikä antaneet minun
kulkea ja haistella niin kuin olisin halunnut. Viimeinen niitti taisi
Iskälle ja Äipälle olla se kun menin maistamaan jonkun toisen
"tuhdimpaa tekelettä" ja onnistuin vielä astumaan sen päälle. (Tätä
temppua en olekaan pitkään aikaan tehnyt, ehkä viimeksi pikku pentuna
ollessani). Siitä seurasi armoton toruminen ensin ulkona ja sitten
vielä sisällä kun onnistuin sotkemaan yhden maton likaisine tassuineni.
Kyllähän minä hyvin nöyränä ja anteeksi anova koetin olla, mutta ei
taida Iskä ja Äippä kovin helpolla nyt leppyä, ei varmaankaan tarvitse
herkkuja tänä iltana odotella. :(
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.