Enpä tainnut äsken lenkillä olla maailman kiltein koira. Koko ajan minulla oli hirveä kiire ja vedin taluttimessa sen minkä pystyin ja tottakai kaikki vastaan tulevien koirien kanssa piti rähistä. Metsässä sain kyllä olla irti ja juoksennella sydämeni kyllyydestä. Mutta palatessa edelleen taluttumessa olo oli yhtä tuskaa, Iskä ja Äippä talutti vuoronperään ja ne komensi minua koko ajan eikä antaneet minun kulkea ja haistella niin kuin olisin halunnut. Viimeinen niitti taisi Iskälle ja Äipälle olla se kun menin maistamaan jonkun toisen "tuhdimpaa tekelettä" ja onnistuin vielä astumaan sen päälle. (Tätä temppua en olekaan pitkään aikaan tehnyt, ehkä viimeksi pikku pentuna ollessani). Siitä seurasi armoton toruminen ensin ulkona ja sitten vielä sisällä kun onnistuin sotkemaan yhden maton likaisine tassuineni. Kyllähän minä hyvin nöyränä ja anteeksi anova koetin olla, mutta ei taida Iskä ja Äippä kovin helpolla nyt leppyä, ei varmaankaan tarvitse herkkuja tänä iltana odotella. :(