On tässä elämässä huonot puolensa, kun Äippä on kotona. Muuten on ihan
ok kun Äippä on kotona minun kanssa, mutta se keksii aina välillä ihan
älyttömiä juttuja minun pään menoksi kuten nytkin. Äippä päätti leikata
minulta kynnet, se ei kuulu niihin minun lempipuuhiin. Menin pahaa
aavistamatta katsomaan eteiseen, että mitä Äippä kolistelee ja ettei
vaan ole karkaamassa yksin ulos mutta ei. Äippä tonki minun tarvike
laatikkoa ja otti sieltä minun kynsisakset. Sen jälkeen minun piti
alistua manikyyrille, etutassut annoin jotakuinkin vielä leikata, mutta
kun Äippä käski minua makaamaan, että saisi takatassut leikattua niin
minä päätin esittää vastalauseen.
Kiersin ympäri olohuonetta ja keittiötä, etten tarvitsi rueta maaten.
Äippä ei vaan antanut periksi vaan käski luokseen. No kyllähän minä
kilttinä tyttönä luokse menin, mutta arvaa suostuinko maaten. Istuin
joka kerta Äipän eteen ja annoin tassua, että tässähän minä, onko nyt
hyvä? Ei kuulemma ollut. Äippä päätti lopulta laskea minut sohvalle,
että saa takatassut leikattua. Pariin kertaan juuri kun Äippä alkoi
leikata kynsiäni livistin paikalta, mutta samoin tein kuului käsky
takaisin. Minkä minä mahdan, että tassuni kutiaa niin paljon, ettei
kynnenleikkuusta meinaa tulla mitään. Loppujen lopuksi Äippä sai
kuitenkin leikattua kynnet takatassuistakin ja sain palkan siitä
hyvästä. Äippä antoi todella hyvän makuisen koiran pekonin palkaksi
kynnen leikkuusta.
keskiviikko, 12. lokakuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.