On tässä elämässä huonot puolensa, kun Äippä on kotona. Muuten on ihan ok kun Äippä on kotona minun kanssa, mutta se keksii aina välillä ihan älyttömiä juttuja minun pään menoksi kuten nytkin. Äippä päätti leikata minulta kynnet, se ei kuulu niihin minun lempipuuhiin. Menin pahaa aavistamatta katsomaan eteiseen, että mitä Äippä kolistelee ja ettei vaan ole karkaamassa yksin ulos mutta ei. Äippä tonki minun tarvike laatikkoa ja otti sieltä minun kynsisakset. Sen jälkeen minun piti alistua manikyyrille, etutassut annoin jotakuinkin vielä leikata, mutta kun Äippä käski minua makaamaan, että saisi takatassut leikattua niin minä päätin esittää vastalauseen.

Kiersin ympäri olohuonetta ja keittiötä, etten tarvitsi rueta maaten. Äippä ei vaan antanut periksi vaan käski luokseen. No kyllähän minä kilttinä tyttönä luokse menin, mutta arvaa suostuinko maaten. Istuin joka kerta Äipän eteen ja annoin tassua, että tässähän minä, onko nyt hyvä? Ei kuulemma ollut. Äippä päätti lopulta laskea minut sohvalle, että saa takatassut leikattua. Pariin kertaan juuri kun Äippä alkoi leikata kynsiäni livistin paikalta, mutta samoin tein kuului käsky takaisin. Minkä minä mahdan, että tassuni kutiaa niin paljon, ettei kynnenleikkuusta meinaa tulla mitään. Loppujen lopuksi Äippä sai kuitenkin leikattua kynnet takatassuistakin ja sain palkan siitä hyvästä. Äippä antoi todella hyvän makuisen koiran pekonin palkaksi kynnen leikkuusta.