tiistai, 25. lokakuu 2005
Nälkä, mikä ihana tekosyy
Tänään Iskä ja Äippä söivät päiväruuan normaaliin tapaan, mutta
poikkeavaa oli, etten minä ollut kerjäämässä. En viitsinyt mennä
kerjäämään, kun sohvalla oli niin lokoisat oltavat. No eipä sitten
evästä minun kuppiini näkynyt löytyvän, joten piti sohvalta nousta ylös
ja lähteä kyselemään ruuan perään. Iskä kysyikin minulta, että onko
nälkä? Aloitin lipomaan huuliani heti kun kuulin sanan nälkä. Yleensä
vielä jemennän tai haukahdan, että varmistan viestin perille menon.
Viestin perille mentyä Äippä laittoi minulle kupillisen hyvää
liharuokaa. Nam!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.