Tänään Iskä ja Äippä söivät päiväruuan normaaliin tapaan, mutta poikkeavaa oli, etten minä ollut kerjäämässä. En viitsinyt mennä kerjäämään, kun sohvalla oli niin lokoisat oltavat. No eipä sitten evästä minun kuppiini näkynyt löytyvän, joten piti sohvalta nousta ylös ja lähteä kyselemään ruuan perään. Iskä kysyikin minulta, että onko nälkä? Aloitin lipomaan huuliani heti kun kuulin sanan nälkä. Yleensä vielä jemennän tai haukahdan, että varmistan viestin perille menon. Viestin perille mentyä Äippä laittoi minulle kupillisen hyvää liharuokaa. Nam!