Hännänjahtausoperaation jälkeen, kun olis saanut häntäni takaisin
ojennukseen ja nuhteen pariin tuli eteen seuraava ongelma. Iskä meni ja
aukaisi tuomiopäivän koneen
kaapinoven, eipä siinä muuta tarvittukaan kuin nähdä koko värkki, niin
minä pötkin jo pakoon. Iskä otti tuomiopäivän koneen kaapista ja laittoi
sen lattialle ja yritti kovasti samalla maanitella minua tulemaan sinne
tekemään tuttavuutta koneen kanssa. En oikein ollut siihen halukas,
mutta Iskällä oli kuitenkin ässä hihassaan tilanteen varalle.
Iskä otti makupalan ja antoi minun haistaa sitä, joka sai veden
herahtamaan kielelleni. Iskä ei vaan suostunut makupalaa minulle
antamaan vaan veikin sen tuomiopäivän koneen päälle, josta sen sain
ottaa. Makupalaa teki kovasti mieli, mutta kun sen oli niin hankalassa
paikassa, mikäpä tässä nyt neuvoksi. Päätin kuitenkin rohkaistua sen
verran ja kokosin itseni ja aloin hiipimään hitaasti ja varovasti
koneen luo pitäen pakoreitin kokoajan selvänä. Kone ei kuitenkaan
ulvonut ja suhissut kuten yleensä vaan oli ihan hiljaa. Tutkin pienen
tovin konetta ja uskaltauduin sen jälkeen ottamaan makupalan koneen
päältä. Uskalsin tehdä saman pariin kertaan uudelleenkin.
Sen jälkeen Iskä päätti vielä tehdä saman koneen ollessa päällä,
jolloin siitä lähtee se mitä inhottavin mekkala. Pitkällisen
maanittelun jälkeen uskalsin käydä hakemassa sen makupalan, jonka
jälkeen vetäydyin kiireesti syömään saalistani.
Tämän jälkeen
Iskä laittoi vielä yhden maukapalan tuomiopäivänkoneen kidan päälle
koneen huutaessa mitä vertahyytävimmällä äänellä. Uskalsin käydä
haistamassa makupalaa koneen luona ja vierittää makupalan lattialle,
mutta sen jälkeen minulta loppui rohkeus. En enää uskaltanut hakea
makupalaa surisevan koneen kidan vierestä vaan odotin niin kauan, että
kone siirtyi pois paikalta ja kävin sen jälkeen hakemassa herkkuni.
Onneksi kone ei niellyt itse sitä sisuksiinsa.
lauantai, 1. lokakuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.