Hännänjahtausoperaation jälkeen, kun olis saanut häntäni takaisin ojennukseen ja nuhteen pariin tuli eteen seuraava ongelma. Iskä meni ja aukaisi tuomiopäivän koneen kaapinoven, eipä siinä muuta tarvittukaan kuin nähdä koko värkki, niin minä pötkin jo pakoon. Iskä otti tuomiopäivän koneen kaapista ja laittoi sen lattialle ja yritti kovasti samalla maanitella minua tulemaan sinne tekemään tuttavuutta koneen kanssa. En oikein ollut siihen halukas, mutta Iskällä oli kuitenkin ässä hihassaan tilanteen varalle.

Iskä otti makupalan ja antoi minun haistaa sitä, joka sai veden herahtamaan kielelleni. Iskä ei vaan suostunut makupalaa minulle antamaan vaan veikin sen tuomiopäivän koneen päälle, josta sen sain ottaa. Makupalaa teki kovasti mieli, mutta kun sen oli niin hankalassa paikassa, mikäpä tässä nyt neuvoksi. Päätin kuitenkin rohkaistua sen verran ja kokosin itseni ja aloin hiipimään hitaasti ja varovasti koneen luo pitäen pakoreitin kokoajan selvänä. Kone ei kuitenkaan ulvonut ja suhissut kuten yleensä vaan oli ihan hiljaa. Tutkin pienen tovin konetta ja uskaltauduin sen jälkeen ottamaan makupalan koneen päältä. Uskalsin tehdä saman pariin kertaan uudelleenkin.

Sen jälkeen Iskä päätti vielä tehdä saman koneen ollessa päällä, jolloin siitä lähtee se mitä inhottavin mekkala. Pitkällisen maanittelun jälkeen uskalsin käydä hakemassa sen makupalan, jonka jälkeen vetäydyin kiireesti syömään saalistani.

Tämän jälkeen Iskä laittoi vielä yhden maukapalan tuomiopäivänkoneen kidan päälle koneen huutaessa mitä vertahyytävimmällä äänellä. Uskalsin käydä haistamassa makupalaa koneen luona ja vierittää makupalan lattialle, mutta sen jälkeen minulta loppui rohkeus. En enää uskaltanut hakea makupalaa surisevan koneen kidan vierestä vaan odotin niin kauan, että kone siirtyi pois paikalta ja kävin sen jälkeen hakemassa herkkuni. Onneksi kone ei niellyt itse sitä sisuksiinsa.