Nyt alkaa jo elämä voittamaan. Ruokakin jo maistuu ja olen minä jo
vähän leikkinyt Iskän ja Äipän kanssa. Äsken kävin jopa tarjottelemasta
naruleluani Iskälle ja Äipälle, jotta olisin voinut vähän nyhtää.
Olen jopa näyttänyt pieniä merkkejä, että voisin kajahtaa, mutta ei passaa vielä kajahtaa ihan täysin, jottei tikit repeä.
Äippäkin otti sen lapun pois etutassustani, joten mikäpä tässä on toipuessa.
perjantai, 25. marraskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.