Eilen oli se minun tuomiopäiväni ja Iskä ja Äippä veivät minut eläinlääkäriin. Hivenen minua pelotti, kun paikka oli täynnä hajuja ja siellä oli se täti joka yleensä pistää minua. Nytkin tämä täti halusi kuunnella minun sydäntäni jollakin laitteella, josta meni letkut sen tätin korviin, Äippä sanoi, että se on stetoskooppi. Varmaan oli hyvät äänet kun minua pelotti ja yritin piiloutua Iskän selän taakse. Lääkäritäti sanoi, että hyvät äänet on ja samassa se tuli piikin kanssa ja pisti minua takapuoleen. Voit vaan kuvitella, että se tuntui inhottavalta, piti oikein ulahtaa ja pyörähtää pakoon, mutta koko piikin olin jo kerennyt saada. Vähän ajan päästä piikin annon jälkeen minua alkoi väsyttää. Siinä vaiheessa minut talutettiin toiseen huoneeseen ja Iskä ja Äippä lähtivät pois. Sen jälkeen minulla ei olekaan muisti kuvia, että mitä tapahtui kun nukahdin.

Seuraavan kerran kun heräsin oli pääni sekaisin, eikä tassutkaan oikein tahtoneet pitää ja mikä pahinta Iskää ja Äippää ei näkynyt missään. Sen lisäksi päässäni oli joku pönttö ja tassussani oli jokin lappu ja niin näytti olevan myös takatassujeni välissä vatsallani. Näistä kohdista oli myös leikattu minun karvat pois. Väsytti kuitenkin niin, että nukahdin uudelleen. Iskä ja Äippä kuitenkin tulivat iltapäivällä minua hakemaan minua kotiin ja ensimmäisenä kun ulos pääsin lääkäristä suunnistin pissille Iskän taluttamana, että helpottikin, kun olin viimeksi aamulla käynyt ulkona, vaikka en ollut syönyt enkä juonut mitään koko aamuna. Sen jälkeen Iskä nosti minut autoon ja me lähdettiin kotiin. Kotiin kun päästiin olin uudelleen niin väsynyt, että melkein suorilta jaloiltani kaaduin maaten. Olo ei ollut mikään paras, vaikka olin saanut kipulääkettä, mutta pää oli edelleen oudon tuntuinen. Nukuin hetken ja sen jälkeen vaihdoin paikkaa, sain jopa nukkua Iskän ja Äipän sängyllä luvan kanssa, Äippä vielä peitteli minut kun tassuni olivat viileät. Maltoin hetken nukkua vielä, mutta loppu illasta olin jo hereille, mutten jaksanut tehdä mitään.

19805.jpg

Ruoka ei maistunut ollenkaan eilen mutta vettä join illasta vähän kerrallaan ja samoin yöllä, suuni tuntui kuivalta ja join vain vähän kerrallaan kun mahani alkoi heti möyrytä kun join. Aamulla Äippä antoi minulle viiliä, jota hivenen maistoin mutta ei oikein sekään vielä maistunut. Söin kuitenkin koiran lihaherkkulevystä suurimman osan. Sen jälkeen käytiin normaaliin tyyliin viemässä Iskä kouluun ja pääsin samalla ulos tarpeilleni. Kotiin tultua me käytiin Äipän kanssa pienellä lenkillä läheisen kaupan parkkipaikalla, kun en oikein jaksanut pitkälle lähteä, kun enhän ollut oikein syönytkään mitään. Kotona suostuin syömään Äipän syöttämänä viipaleen kinkkua ja sen viilin minkä Äippä oli jo aamulla tarjonnut minulle. Mahani alkoi mouruta todella paljon kun söin, mutta kuitenkin ruoka oli jo hyvää ja olo vähän parani sen jälkeen. Ja mikä parasta, Äippä antoi minun olla sisällä ilman sitä pönttöä, Äippä sanoi, että voin olla ilman sitä kun Äippä voi vahtia minua, etten pääse nuolemaan haavoja ja lappuja.

Äippä sanoi, että etutassun lappu voidaan vaikka ottaa tänään pois, mutta jalkovälissä olevan lapun saa ottaa pois sunnuntaina. Sunnuntaille asti on myös antibioottia kerran päivässä. Äippä sanoi antavansa sen minulle illalla, kunhan ruoka alkaa vähän paremmin vielä maistua. Haavalapun alla on vielä tikit, jotka kuulemma pitää mennä vielä ottamaan pois sinne lääkäritädille. Äippä kyllä osaisi ottaa ne pois itsekin, mutta lääkäritäti halusi nähdä silloin minut, että miten haava on parantunut.

Mummo toi aamulla töihin mennessään minun kaulapantani Mummolasta, kun se oli siellä, johon Äippä ja Iskä laittoivat pöntön kiinni, jotta se on helpompi pukea ja riisua. Voit vaan kuvitella, millaista oli kulkea ulkona se pönttö päässä, kun sen kanssa törmää joka paikkaan, eikä saa kunnolla nuuskittua paikkoja. Sama tilanne oli eilenkin, jatkuvasti pönttö tarttui jonnekin kiinni ja oli muutenkin inhottava pitää. Mutta nyt lähden pienille torkuille kun olo ei vielä ole maailman paras, vaikka paranemaan päin.