Me oltiin tänään tyttö porukalla ulkona heti aamusta. Minusta oli todella kiva päästä ulos lenkille heti aamusta. Äippää tosin vaivasi taas joku "helvetin henki", kun sieltä vaan sateli jatkuvasti käskyjä ja jos ei tullut käskyjä ei äippä viitsinyt luitaan liikuttaa eteenpäin. Äippä huuteli sieltä hihnan päästä jotain tänne, nätisti, ei vedä yms. käskyjä ja toruja. Minkä minä sille mahdan, että äippä on siskon rattaiden kanssa niin hidas. Jostain syystä meidän liikkuminen oli todella hidasta kun äippä pysähteli jatkuvasti, tosin liikkeelle päästiin heti kun menin tarkastamaan että mikä äipällä mätti eikä kävellyt eteen päin. Tosin muutaman kerran äippä ei edes lähtenyt liikkeelle vaikka menin rattaiden viereen ja istuin, ei kuulemma kelvannut kun äippä oli pyytänyt tulemaan luokseen. Minä yritin oman näkemykseni sanoa äipälle jementämällä, mutta ne eivät menneet läpi.

Pitkän ajan ja lyhyen kävelymatkan jälkeen päästiin minun lempi peuhupaikalle, pieneen rinteeseen, jossa on iihanaa lumihanki, jossa on kiva rymytä. Äippä heitteli minulle lumipalloja hankeen, joiden perään oli kiva loikkia ja sitten vouria umpihangessa takaisin tielle äipän ja siskon luo. Tovin leikittyämme me jatkettiin matkaa ja äipän mukaan kävely onnistui sen jälkeen huomattavasti paremmin, eikä me kyllä enää pysähdeltykään niin paljoa kuin ennen peuhaamista. Oli minulla kyllä kuumakin, kieleni riippui varmaan puoli metriä suusta ulkona, vaikka ulkona oli pikku pakkanen. Kotiin tultua en sitten viitsinytkään tehdä muuta kuin makoilla sohvalla siihen saakka kun iskä tuli kotiin.