Nyt alkaa jo minuunkin virtaa löytyä viikonlopun jäljiltä. Olin viime viikonloppuna käymässä Vieremän mummolassa ja Lissun luona. Mummolassa olin mahdollisimman paljon ulkona, kun sain olla vapaana ja juosta lumihangessa ja tutkia ihania hajuja ja metsäneläinten jälkiä. Ja sisälle kun tulin, niin ei tarvinnut kuin vähän vilkaista mummoa ja vinkata keittiöön päin, niin sain herkkuja. Olisipa se lokoisaa asua kummassa mummolassa tahansa, niin minulla olisi "kissanpäivät", toista se on kotona, ei tule herkkuja niin helposti.

Mummolasta ajoimmekin sitten Lissun luo kylään pitkästä aikaa. Olin viimeksi Lisuun luona käymässä joskus viime syksynä. Lissu olikin heti ovella vastassa kun me tultiin niille. En millään olisi malttanut odottaa, että minun valjaat ja remmi otetaan pois päältäni, kun meidän olisi pitänyt heti päästä jyräämään keskenämme. Jyräsimmekin Lissun kanssa koko meidän kyläilyn ajan, no mitä nyt välillä yöunet nukuttiin. Nahusimme toistemme kanssa akkapainia kuten aina ja taisteltiin tietysti leikillämme leluista ja luista, vaikka niitä oli niin, että kummallekin olisi ollut omat. Tietysti se mikä lelu tai luu toisella oli, piti toisen saada. Lauman ihmisjäsenet väittivät meitä pahasiksikin kakaroiksi kun meidän piti "tapella" koko ajan samasta lelusta tai luusta.

Yön me nukuimme eri huoneissa, ettei me alettaisiin häsläämään keskenämme keskellä yötä. Minä nukuinkin Iskän, Äipän ja Pikku-Siskon kanssa samassa sängyssä, Äippä tosin tyrkki minua muualle nukkumaan väittäen, että vien muka hänen tilansa. No pikkuisen jos asentoaan muuttaisi niin Äippäkin on tyytyväinen ajattelin minä, enkä viitsinyt edes sängystä nousta ylös. Aamulla olin kohta kuuden jälkeen sitä mieltä, että nyt on nukuttu tarpeeksi ja voidaan herätä. Meninkin oven taakse istumaan ja uikuttamaan, että laskekaa minut jyräämään Lissun kanssa. Ja kun vinkuminen ei näyttänyt tehoavan, kävin varmuudeksi vielä tökkimässä kuonollani Äippää, että herää ja avaa minulle ovi. Ei tehonnut. :( Kahdeksan jälkeen pääsin sitten Lissun kanssa jyräämään kun Pikkusisko heräsi syömään ja vaipan vaihdolle. Lissun mamikin rymisteli samoihin aikoihin herätä ja kampesi kahvin keittoon ihmislaumalle. Me lähdettiinkin käymään minun Iskän kanssa ulkona sillä välin, kun muut touhusivat omia hommiaan.

Koko päivä me taas jaksettiin Lissun kanssa jyrätä siihen asti kun me lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Iltapäivällä vielä mummo ja ukkikin pyörähtivät Lissun luona ja toivat meille molemmille tuliaisiksi siankorvat. Ne olivat todella hyviä, eikä ne kauaa meillä kestäneet, kun ne löysivät tiensä parempiin suihin. Kotiin kun tultiin niin en juuri jaksanut tehdä muuta kuin painua nukkumaan. Nukuin minä tosin melkein koko matkan jo tullessa, samoin kuin Pikkusiskonikin. Vain Iskä ja Äippä oli valveilla koko matkan ja juttelivat keskenään jotain edessä, en tosin edes kuullut mitään, kun uni painoi tassuja ja auton tasainen hurina veti minut uneen.