Nyt alkaa jo minuunkin virtaa löytyä viikonlopun jäljiltä. Olin viime viikonloppuna käymässä Vieremän mummolassa ja Lissun
luona. Mummolassa olin mahdollisimman paljon ulkona, kun sain olla
vapaana ja juosta lumihangessa ja tutkia ihania hajuja ja
metsäneläinten jälkiä. Ja sisälle kun tulin, niin ei tarvinnut kuin
vähän vilkaista mummoa ja vinkata keittiöön päin, niin sain herkkuja.
Olisipa se lokoisaa asua kummassa mummolassa tahansa, niin minulla
olisi "kissanpäivät", toista se on kotona, ei tule herkkuja niin
helposti.
Mummolasta ajoimmekin sitten Lissun luo kylään
pitkästä aikaa. Olin viimeksi Lisuun luona käymässä joskus viime
syksynä. Lissu olikin heti ovella vastassa kun me tultiin niille. En
millään olisi malttanut odottaa, että minun valjaat ja remmi otetaan
pois päältäni, kun meidän olisi pitänyt heti päästä jyräämään
keskenämme. Jyräsimmekin Lissun kanssa koko meidän kyläilyn ajan, no
mitä nyt välillä yöunet nukuttiin. Nahusimme toistemme kanssa
akkapainia kuten aina ja taisteltiin tietysti leikillämme leluista ja
luista, vaikka niitä oli niin, että kummallekin olisi ollut omat.
Tietysti se mikä lelu tai luu toisella oli, piti toisen saada. Lauman
ihmisjäsenet väittivät meitä pahasiksikin kakaroiksi kun meidän piti
"tapella" koko ajan samasta lelusta tai luusta.
Yön me
nukuimme eri huoneissa, ettei me alettaisiin häsläämään keskenämme
keskellä yötä. Minä nukuinkin Iskän, Äipän ja Pikku-Siskon kanssa
samassa sängyssä, Äippä tosin tyrkki minua muualle nukkumaan väittäen,
että vien muka hänen tilansa. No pikkuisen jos asentoaan muuttaisi niin
Äippäkin on tyytyväinen ajattelin minä, enkä viitsinyt edes sängystä
nousta ylös. Aamulla olin kohta kuuden jälkeen sitä mieltä, että nyt on
nukuttu tarpeeksi ja voidaan herätä. Meninkin oven taakse istumaan ja
uikuttamaan, että laskekaa minut jyräämään Lissun kanssa. Ja kun
vinkuminen ei näyttänyt tehoavan, kävin varmuudeksi vielä tökkimässä
kuonollani Äippää, että herää ja avaa minulle ovi. Ei tehonnut. :(
Kahdeksan jälkeen pääsin sitten Lissun kanssa jyräämään kun Pikkusisko
heräsi syömään ja vaipan vaihdolle. Lissun mamikin rymisteli samoihin
aikoihin herätä ja kampesi kahvin keittoon ihmislaumalle. Me
lähdettiinkin käymään minun Iskän kanssa ulkona sillä välin, kun muut
touhusivat omia hommiaan.
Koko päivä me taas jaksettiin Lissun kanssa jyrätä siihen asti kun
me lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin. Iltapäivällä vielä mummo ja
ukkikin pyörähtivät Lissun luona ja toivat meille molemmille
tuliaisiksi siankorvat. Ne olivat todella hyviä, eikä ne kauaa meillä
kestäneet, kun ne löysivät tiensä parempiin suihin. Kotiin kun tultiin
niin en juuri jaksanut tehdä muuta kuin painua nukkumaan. Nukuin minä
tosin melkein koko matkan jo tullessa, samoin kuin Pikkusiskonikin.
Vain Iskä ja Äippä oli valveilla koko matkan ja juttelivat keskenään
jotain edessä, en tosin edes kuullut mitään, kun uni painoi tassuja ja
auton tasainen hurina veti minut uneen.
keskiviikko, 1. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.