Jouduin tänään olemaan koko päivän yksin kotona, siitä onkin aikaa kun viimeksi sellaista on tapahtunut. No tosin kun tarkemmin muistelen niin taisi äippä olla siskon kanssa kaupungilla viime viikolla, jolloin jouduin olemaan myös yksin kotona.

Tänä aamuna kaikki näytti normaalilta aamulta, iskä käytti minua ulkona ennen kouluun lähtöään ja äippä heräili samoihin aikoihin siskon kanssa touhuamaan.Normaalien aamutouhujen jälkeen äippä puki itselleen ja siskolle ulkovaatteet ylle ja otti rattaat valmiiksi lähtöä varten, niin olin saletti varma, että me ollaan koko porukalla lähdössä ulos. Mutta ei, äippä laittoi siskon turvakoppaansa ja otti rattaat mukaansa ja vylläytyi autoon ja lähti jonnekin. Minulle ei kerrottu minne ja kuinka pitkäksi aikaa. :( Aikaa sitten kului ja kului eikä ketään tullut takaisin, joten minun piti keksiä jotain tekemistä aikani tappamiseksi. Makailin aikani kuluksi välillä iskän ja äipän sängyllä ja välillä sohvalla, päivystin pihaa ja söin aamuruokani, kun aiemmin se ei maistunut ja sitten minä sen keksin.

Äippä oli aiemmin ostanut nipun tulppaaneja, jotka olivat meidän olohuoneen pöydällä olleet jo jonkun aikaa. Siinä ne viehkoa tuoksuaan olivat kuonooni ilman välityksellä lähettäneet ja monet kerrat kävinkin nössimässä niitä. Tänään päätin sitten verestää muistojani ja maistaa, vieläkö ne maistuivat yhtä hyville kuin ennen. Söin kaksi kukkaa ja kahdesta kukasta puolet molemmista. En olisi jäänyt asiasta kiinni, ellei äippä olisi bongannut niitä puoliksi syötyjä kukkia ja paria suussa pyöriteltyä terälehteä lattialla. Nekin olis menneet täydestä, jos ne olis näyttäneet tavallisilta. Äippä sanoi, että tulppaanit olivat jo sen verran vanhoja, että ne olisivat voineet jo pudottaa terälehtiään ilman minuakin. Mutta kun lehdet näyttivät syödyiltä älysi äippä tarkistaa kukkia tarkemmin. Silloin äippä huomasi kaksi pelkkää vartta, joissa ei ollut enää kukkaa ollenkaan ja ne kaksi puoliksi syötyä. Onneksi äippä eikä iskä asiasta suuttuneet minulle, vaan nauroivat minun omituisille herkuilleni. Ja tuskin ne kovin myrkyllisiä tai muutakaan ovat, kun ne niin hyviä olivat, eikä mahaani vääntänyt tai mitään mutakaan. Ihan samanlainen hulivili olen kuin ennenkin, odottakaahan vaan mitä vielä keksin. ;)