Tänään aamu valkeni kuten aamut yleensä: heräsin hoivaamaan tyttöä,
kuuntelin kun keittiössä yksi laite roplatti ja sähisi aikansa, söin
aamupalan ja kävin ulkona tarpeillani. Heti kohta kun olimme tulleet
Iskän kanssa ulkoa, niin ovikello soi, johon minä reagoin murisemalla.
Oven auettua sisälle tuli iso ja pieni ihminen. Ison ihmisen hajusta
päättelin, että hän on käynyt meillä ennenkin ja että tämä iso ihminen
oli ihan mukava mutta kova komentamaan minua, joten päätin tervehtiä
häntä vähän rauhallisemmin kuin muita meille tulevia vieraita.
Iskän pidellessä minua aloillaan, niin iso ihminen riisui pienemmältä
ihmiseltä talviturkin, jonka jälkeen tämä pieni ihminen otti lattialta
minun tiikerilelun. Onneksi tämä pieni ihminen melkein heti irroitti
otteensa tiikeristäni ja jatkoi matkaansa peremmälle pesäämme.
Iskä laski minut irti ja minä hyökkäsin heti pelastamaan armasta
tiikeriäni ja lähdin katsomaan tuota outoa pientä ihmistä. Pieni
ihminen yritti tehdä tuttavuutta minun kanssani, mutta minä katsoin
turvallisemmaksi juosta karkuun tuota outoa pientä ihmistä ja jopa
murisin pikkuisen hänelle tiikeri edelleen suussani.
Vähän
aikaa kun tarkkailin pientä ihmistä turvallisen matkan päästä, niin
totesin että tämä pieni ihminen ei ehkä sittenkään ollut niin kovin
vaarallinen. Sitten tämä pieni ihminen lähti tutustumaan meidän
pesäämme ja minä tietenkin lähdin seuraamaan ettei hän vaan tekisi
mitään vaarallista. Yritti se viedä minun luuni, jonka minä kiireesti
vein turvaan. Myöhemmin Iskä vielä nosti luuni korkealle turvaan.
Sitten pieni ihminen aloitti juoksemaan ympäri pesäämme ja minä
tietysti säntäsin hänen peräänsä. Siinä me sitten juostiin ympäri
pesäämme vaihtaen välillä suuntaa ja välillä pieni ihminen alkoi
liikkumaan neljällä tassulla. Outoa että ihmiset liikkuvat hiljempaa
neljällä tassulla kuin kahdella tassulla, kun meillä koirilla se on
toisinpäin.
Uskalsihan se pieni ihminen käydä minun
lelulaatikollani sormeilemassa lelujani, jotka minä tietysti otin ne
häneltä pois ja kannoin ne turvaan.
Näin vierähtikin pari
tuntia sangen rattoisasti ja sitten ne ihmiset lähtivät pois. Yritin
minä kyllä lähteä heitä saattamaan, mutta Iskä ja Äippä eivät laskeneet
minua saatille.
Loppupäivä kuluikin sitten lepäillessä tämän pienen ihmisen vieraillusta.
maanantai, 27. maaliskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.