Tänään aamu valkeni kuten aamut yleensä: heräsin hoivaamaan tyttöä, kuuntelin kun keittiössä yksi laite roplatti ja sähisi aikansa, söin aamupalan ja kävin ulkona tarpeillani. Heti kohta kun olimme tulleet Iskän kanssa ulkoa, niin ovikello soi, johon minä reagoin murisemalla.

Oven auettua sisälle tuli iso ja pieni ihminen. Ison ihmisen hajusta päättelin, että hän on käynyt meillä ennenkin ja että tämä iso ihminen oli ihan mukava mutta kova komentamaan minua, joten päätin tervehtiä häntä vähän rauhallisemmin kuin muita meille tulevia vieraita.

Iskän pidellessä minua aloillaan, niin iso ihminen riisui pienemmältä ihmiseltä talviturkin, jonka jälkeen tämä pieni ihminen otti lattialta minun tiikerilelun. Onneksi tämä pieni ihminen melkein heti irroitti otteensa tiikeristäni ja jatkoi matkaansa peremmälle pesäämme.

Iskä laski minut irti ja minä hyökkäsin heti pelastamaan armasta tiikeriäni ja lähdin katsomaan tuota outoa pientä ihmistä. Pieni ihminen yritti tehdä tuttavuutta minun kanssani, mutta minä katsoin turvallisemmaksi juosta karkuun tuota outoa pientä ihmistä ja jopa murisin pikkuisen hänelle tiikeri edelleen suussani.

Vähän aikaa kun tarkkailin pientä ihmistä turvallisen matkan päästä, niin totesin että tämä pieni ihminen ei ehkä sittenkään ollut niin kovin vaarallinen. Sitten tämä pieni ihminen lähti tutustumaan meidän pesäämme ja minä tietenkin lähdin seuraamaan ettei hän vaan tekisi mitään vaarallista. Yritti se viedä minun luuni, jonka minä kiireesti vein turvaan. Myöhemmin Iskä vielä nosti luuni korkealle turvaan.

Sitten pieni ihminen aloitti juoksemaan ympäri pesäämme ja minä tietysti säntäsin hänen peräänsä. Siinä me sitten juostiin ympäri pesäämme vaihtaen välillä suuntaa ja välillä pieni ihminen alkoi liikkumaan neljällä tassulla. Outoa että ihmiset liikkuvat hiljempaa neljällä tassulla kuin kahdella tassulla, kun meillä koirilla se on toisinpäin.

Uskalsihan se pieni ihminen käydä minun lelulaatikollani sormeilemassa lelujani, jotka minä tietysti otin ne häneltä pois ja kannoin ne turvaan.

Näin vierähtikin pari tuntia sangen rattoisasti ja sitten ne ihmiset lähtivät pois. Yritin minä kyllä lähteä heitä saattamaan, mutta Iskä ja Äippä eivät laskeneet minua saatille.

Loppupäivä kuluikin sitten lepäillessä tämän pienen ihmisen vieraillusta.