Pääsin pääsiäiseksi mummolaan yökylään, jonne lähdin jo torstai iltapäivällä kun Mummo kävi hakemassa minut kotoa. Niinpä me lähdimme kaksistaan Mummon kanssa kohti mummolaa, Mummo ajoi autoa ja minä matkustin takakontissa.

Mummolassa minua vastassa oli poikakaverini Saku, jonka kanssa meillä oli heti pieni jyräysleikkki pystyssä. Alkutervehdysten jälkeen saimme syötävää, jonka jälkeen olikin hyvä jyrätä pitkin mummolan peltoja ja hankia. Ehdin muun muassa "älyyttää" Sakua, ajella pikkulintuja ja jyrsiä keppejä. Siinpä se ilta menikin touhutessa, joten eipä ole ihmekään, että uni tuli sangen joutuin.

Seuraavana aamuna jatkoin touhujani samaan malliin ja keskipäivällä minulla oli iloinen jälleennäkeminen Iskän, Äipän ja Pikkusiskon kanssa. Kun ihmiset olivat saaneet syötyä, niin he tulivat porukalla ulos touhuamaan askareitaan ja Pikkusiskon he laittoivat nukkumaan vaunuunsa.

Sitten pihaan ajoi aivan täysin tuntematon auto, josta purkautui kolme aivan tuntematonta ihmistä. Valppaina vahtikoirina me Sakun kanssa haukuimme tulijat niin pystyyn kuin vain pystyimme. Ilmeisesti tulijat olivat tuttuja laumamme ihmisille, joten rauhoituimme Sakun kanssa hieman. Minä tosin päätin alkaa vahtimaan Pikkusiskoa vaunuissaan etteivät nuo tulijat pääsisi tekemään mitään Pikkusiskolleni, joten kävin istumaan vaunujen viereen.

Iltapäivällä koko lauma siirtyi rantaan tekemään ruokaa, joka tiesi herkkuruokaa sekä minulle että Sakulle. Ruuan teko tosin kestää aivan liian pitkään, joten siksi aikaa on keksittävä jotain muuta tekemistä. Jos olisi ollut kesä, niin minä olisin ajallut lintuja pois rannasta, mutta nyt minun oli keksittävä jotain muuta puuhaa.

Sitten yht'äkkiä kuulin hangen alta heikkoa rapinaa. Jäin paikoilleni kuuntelemaan. Kuului taas rapinaa, tosin vähän toisesta paikkaa. Hyppäsin kissan lailla rapinan lähteen päälle ja painoin kuononi syvälle hankeen. Kuuntelin ja kuuntelin. Taas kuului rapinaa. Hah! Nytpä tiedän missä olet! Hyppäsin taas rapisijan päälle ja kaivauduin kuonollani syvemmälle hankeen. Ja sitten minä näin sen rapisijan! Se oli sellainen pieni ruskea otus,  joka yritti kovasti pakoon. Minä tartuin otuksesta etuhampaillani kiinni ja viskasin otuksen hangen pinnalle. Otus yritti pakoon, mutta minä otin sen taas kiinni ja viskasin sen ilmaan.

Kun otus sätki henkitoreissaan hangen pinnalla, niin Iskä tuli ja teki leikistäni lopun, ryökäleen ilonpilaaja! Iskä otti tuon otuksen ja päätti sen päivät. Sitten Iskä otti risun ja nosti otuksen puun oksalle pois ulottuviltani. Ja minä kun näin niin vaivaa sen otuksen kiinnisaamiseksi!

No, minäpä en lannistunut tuosta pienestä vastoinkäymisestä, joten lähdin kiertelmään peltoa josko kohdalleni olisi sattunut toinen samanlainen otus. Valitettavasti en löytänyt uutta otusta ja enkä minä olisi ehtinytkään tarkastaa koko peltoa, koska Ukki oli saanut ruuan valmiiksi ja minun oli ehdittävä syömään.

Illasta uni tulikin melko nopeasti ja minä nuikuin melkein aamuun asti. Aamuyöstä piti kuitenkin käydä märällä kuonollani tarkistamassa, että nukkuiko Mummo varmasti. Ei hän ainakaan nukkunut kovin raskaasti.

Seuraava aamu ja päivä menikin sitten ulkona touhutessa tuttuja hommia. Iltapäivällä minä kävin tarkastamassa pellon, ettei sinne olisi tullut lisää niitä otuksia. Siellä pellolla otuksia etsiessäni kuonooni kantautui houkuteleva makkaran tuoksu, joten se metsästys oli jätettävä siltä osin kesken. Kyllä makkara vaan on  paljon parempaa kuin ne karvaiset otukset.

Päivän miinuksena on tosin sanottava, että minut ja Saku pestiin mahakarvoistamme ja tassuistamme. Väitivät, että me muka olisimme olleet hiekkaisia ja että suihkussa meistä olisi irronnut traktorikuormallinen hienoa hiekkaa. Milloinkaan en ole ollut kurainen.