Samoin kuin viime vuonna,
niin tuo valkoinen aine on alkanut uhkaavasti vähenemään. Valkoisen
aineen väheneminen tarkoittaa sitä, että pissimis- ja kakkimispaikkani
alkavat olla jo hakemisen takana. Eilen illallakin Iskä käytti minua
kakalla lumipenkalla, mutta juuri siihen en silloin joutanut pissimään.
Vähän matkaa käveltyämme Iskä löysi mielestään minulle muka sopivan
pissipaikan, jossa ei kylläkään ollut yhtään tuota valkoista ainetta!
Tässä Iskän valitsemassa paikassa oli vain kuivia lehtiä ja ruohoa,
jotka rapisivat inhottavasti tassujeni alla. Yritäpä siinä sitten
löytää otollista pissimispaikkaa kun tassujen alla rapisee ja kuono on
täynnä ihania kevään hajuja. Aikani ravattuani edestakaisin ja Iskän
komentaessa minua pissimään, niin maltoin vihdoin ja viimein pissiä.
Tämän jälkeen kävelimme vähän matkaan eteenpäin, kunnes Iskä löysi
itselleen sopivan istumapaikan. Istuttuaan Iskä komensi minut luokseen
ja tarttui minua valjaista kiinni. Sitten Iskä kaivoi taskustaan kamman
ja alkoi harjaamaan minua. Minä en olisi silloin joutanut
kammattavaksi, koska istumapaikan läheiseltä nurmikolta tulvi kuonooni
vallan ihania hajuja, joita olisi tietenkin tehnyt mennä nuuskimaan
vähän lähempään. Iskä ei päästänyt minua nuuskimaan vaan jatkoi
kampaamistani, jonka tuloksena peityimme irtokarvojen pölinään.
Kampauksen jälkeen lähdimme kotia kohti, jolloin minulle iski taas
pennuhupakkuus: Aloin hyppimään kyljittäin edestakaisin Iskän luokse ja
Iskän luota pois, ja samalla nakersin talutintani. Iskä ei vissiin
tykännyt pentumaisesta käytöksestäni, joten hän pysähtyi ja seisomaan
paikalleen. Pysähtymiseen minä reagoin haukkumalla, johon Iskä taas
reagoi komentamalla minut istumaan. Vähän aikaa istuttuani Iskä antoi
luvan lähteä liikenteeseen, jolloin minä taas aloitin samanlaisen
temppuilemisen. Sen jälkeen Iskä ottikin minut tosi lyhyeen
taluttimeen, jolloin minun oli pakko rauhoittua.
keskiviikko, 26. huhtikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.