Samoin kuin viime vuonna, niin tuo valkoinen aine on alkanut uhkaavasti vähenemään. Valkoisen aineen väheneminen tarkoittaa sitä, että pissimis- ja kakkimispaikkani alkavat olla jo hakemisen takana. Eilen illallakin Iskä käytti minua kakalla lumipenkalla, mutta juuri siihen en silloin joutanut pissimään. Vähän matkaa käveltyämme Iskä löysi mielestään minulle muka sopivan pissipaikan, jossa ei kylläkään ollut yhtään tuota valkoista ainetta! Tässä Iskän valitsemassa paikassa oli vain kuivia lehtiä ja ruohoa, jotka rapisivat inhottavasti tassujeni alla. Yritäpä siinä sitten löytää otollista pissimispaikkaa kun tassujen alla rapisee ja kuono on täynnä ihania kevään hajuja. Aikani ravattuani edestakaisin ja Iskän komentaessa minua pissimään, niin maltoin vihdoin ja viimein pissiä.

Tämän jälkeen kävelimme vähän matkaan eteenpäin, kunnes Iskä löysi itselleen sopivan istumapaikan. Istuttuaan Iskä komensi minut luokseen ja tarttui minua valjaista kiinni. Sitten Iskä kaivoi taskustaan kamman ja alkoi harjaamaan minua. Minä en olisi silloin joutanut kammattavaksi, koska istumapaikan läheiseltä nurmikolta tulvi kuonooni vallan ihania hajuja, joita olisi tietenkin tehnyt mennä nuuskimaan vähän lähempään. Iskä ei päästänyt minua nuuskimaan vaan jatkoi kampaamistani, jonka tuloksena peityimme irtokarvojen pölinään.

Kampauksen jälkeen lähdimme kotia kohti, jolloin minulle iski taas pennuhupakkuus: Aloin hyppimään kyljittäin edestakaisin Iskän luokse ja Iskän luota pois, ja samalla nakersin talutintani. Iskä ei vissiin tykännyt pentumaisesta käytöksestäni, joten hän pysähtyi ja seisomaan paikalleen. Pysähtymiseen minä reagoin haukkumalla, johon Iskä taas reagoi komentamalla minut istumaan. Vähän aikaa istuttuani Iskä antoi luvan lähteä liikenteeseen, jolloin minä taas aloitin samanlaisen temppuilemisen. Sen jälkeen Iskä ottikin minut tosi lyhyeen taluttimeen, jolloin minun oli pakko rauhoittua.