Tänä aamuna läksimme Iskän kanssa aamulenkille kuten muinakin aamuina. Tarpeeni tehtyäni jatkoimme matkaamme läheisen uimahallin parkkipaikan reunalle, josta alkaa kallioinen ja mäntymetsikköinen mäki. Mäen juurella aloin haistelemaan, että nyt ei ole kaikki asiat kohdallaan.

Kuonooni leijaili savun hajua. Aloin vetämään Iskää kohti metsikköä, jossa maasta paljastui kytevä maastopalo. Iskä yritti ensin polkemalla sammuttaa kytevää paloa, jonka jälkeen hän ryntäsi kanssani kohti erästä rouvaa, jolta Iskä lainasi puhelinta. Iskä soitti lyhyen puhelun, jonka jälkeen menimme takaisin kytevälle palolle.

Iskä sitoi minut kiinni mäntyyn ja alkoi kantamaan käsillään hiekkaa savuaviin kohtiin. Kohta paikalle saapui iso punainen auto, josta purkautui viisi tummapukuista miestä, joista kahdella miehistä oli keltainen hattu päässä.

Heti kun miehet olivat purkautuneet autosta, niin aloin haukkumaan miehille ohjeita, että tuokaa nyt vettä tuohon kytevään paloon. Nämä miehet olivat erittäin tottelevaisia ja he kastelivatkin kydön käsiruiskulla.

Palon sammutettuaan pari miestä rapsuttelivat minua ja varoittelivat Iskää ja minua läheisellä kävelytiellä olevista lasinsirpaleista.  Iskä ja eräs miehistä arvelivat, että lasinsirpaleet ja kydön olisivat saaneet aikaan juopotteleva nuoriso.

Olinkin eilen illalla ikkunasta vahtiessani ympäristöä huomaavina tuolla kydön yläpuolisella paikalla lauman nuorisoa kaljoittelemassa. Saisivat olla vastaisuudessa varovaisempia, koska nyt maasto on todella rutikuivaa ja metsäpaloon ei välttämättä tarvita kuin yksi kytevä tupakannatsa.