On se kumma kun ei enää saa rauhassa nukkuakaan! Äippä kävi minut eilen illalla herättämässä kesken makeimpien unien ja pyysi tulemaan luokseen keittiöön. Puhui minulle että lähdetään, että sai minut jalkeille, kun minua ei olisi huvittanut nousta ylös. Mutta kun lähtemisetä on puhe, niin toki minä olen silloin aina valmis.

Nyt vaan "lähdettiin" vain tuonne keittiöön, jossa äippä alkoi puuhata joidenkin pipettien kanssa ja kohta työnsi minulle lapaluiden päälle ja hännen juureen jotakin ainetta, äippä sanoi sitä punkkisuojaksi. Ja tuon takia minun piti nousta kesken unien ylös, höh.

Äippä onneksi antoi minulle palkan tuon vaivan näön jälkeen, mutta silti minä sanoin oman sanani asian hoidon tiimoilta ja juorusin äipälle, että tämän olisi voinut hoitaa minun vielä valveilla ollessa. Äippää vaan näytti huvittavan minun kissamainen mouruaminen kun sanoin sanottavani. Palkaksi sain onneksi pari herkkutikkua, jotka syötyäni suunnistin omalle pehmeälle patjalleni jatkamaan uniani.

Mutta vieläkin ihmettelen, että tuon takia piti herätä. Äippä kyllä kertoi, että aine kerkeää yön aikana hyvin tehota ja levitä turkkiini niin, ettei se sotkeennu muualle, lähinnä pikku siskon käsiin tai vastaavaa. Äippä sanoi, että kuukauden päästä on tiedossa sama hoito, mutta toivottavasti äippä muistaa tehdä sen ennen minun nukkumaan menoani.