Minä tulin vasta eilen kotiin viime viikonloppuiselta reissultani,
joten en ole juuri kerennyt kirjoitella kuulumisia. Viime viikonloppuna
iskä ja äippä pakkasi meidän koko lauman autoon ja ajoivat kohti toista
mummolaa, sitä mummolaa jonne on tylsä matkustaa kun pitää olla autossa
niin pitkään. Toki mummolassa on mukava olla, kun saa olla vapaana ja
mummo antaa herkkuja kun minä vaan vähän silmiäni räpsäytän.
Mummolaan saavuttuamme en illasta vielä ihmeitä tehnyt, mutta seuraavana päivänä kävin hakemassa mummolan pihaan metsätyömaalta
sinne jätettyjä puiden oksia. Kannoin reilun parin metrin mittaisia
oksia hyvin ylväästi ympäri pihaa ja näytin aarrettani kaikille pihalla
olijoille. Jostain kumman syystä kaikki vain tahtoivat väistellä minua
kun tulin heitä lähemmäs oksa suussa.
Oksan kanssa telmuaminen veikin ihan kohtuullisesti energiaa, jota
minulla riittikin kun mummo piti huolen, ettei minulla vaan pääse nälkä
olemaan ja kuppi oli melkeinpä jatkuvasti täynnä ruokaa. Päätinkin
tehdä niin, että en syönyt ruokaani loppuun, jotta mummo ei kuppiani
täytä jatkuvasti uudelleen ja näin ollen syötä minua
halkeamispisteeseen. Keksin kyllä myös senkin, että ruokaa voisi
piilottaa pahan päivän varalle. Niinpä kerrankin kannoin makkaran
palasia, joita mummo oli minulle laittanut vierashuoneeseen, jonne me
oltiin majoittauduttu, ja aloin piilottaa niitä nurkkaan sängyn
viereen. Peittelin ruokakätköni vielä kuonollani niin, että siitä lähti
oikein vinkuva ääni kun viistin kuonoani lattiaan. Tosin iskä ja äippä
huomasi puuhani, joten ruokakätkö paljastui heti ja päätin kuitenkin
tuhota sen ja pistelin makkaran poskeeni.
Mummolassa oltiin vain yksi yö joten seuraavana päivänä iskä ja äippä
pakkasi taas meidän lauman autoon ja niin me lähdettiin ajamaan kohti
koti. Kotimatkalla poikettiin kaupassa, jonka pihassa olin sitä mieltä,
että nyt riittää minulle matkustaminen enkä meinannut enää suostua
kyytiin takaisin jaloittelu- ja juomataon jälkeen. Tosin minulle ei
annettu vaihtoehtoja ja kyytiin oli vain noustava. Kaupassa käynnin
jälkeen me ajettiin kotipihaan ja ajattelin, että nytpä minä pääseen
kotiin nukkumaan kun alkoi jo sopivasti väsyttääkin. Mutta ei, iskä ja
äippä jättivät taas minut autoon ja vielä omassa kotipihassa ja
sanoivat tulevansa kohta uudelleen. Johan tämä taas ihme kuvio on
ajattelin, mutta minkäs teet ei auttanut kuin odottaa mitä seuraavaksi
tapahtuu.
Iskä ja äippä ei kauaa kotona viipyneet, kun he jo tulivat takaisin
taas oltiin lähdössä liikkeelle. Matkaa jatkettiin edelleen mummolaan
saunomaan. Aluksi olin mummolassa yksikseni ja ensi töikseni painelin
rantaan uimaan ja viilentämään turkkiani pitkän automatkan jälkeen.
Illan kuluessa iskä ja äippä uittivat minua vielä moneen otteeseen.
Illasta mummolaan tuli vielä Lissukin, joka oli kuulemma ollut jossain
pitkällä automatkalla myös ja oli tulossa näyttelystä kotiin. Tosin
Lissun mami ja iskä olivat kyllä koko ajan mummolassa, joten Lissu oli
jonkun muun mukana maailmalla. Lissun tultua mummolaan minä en ollut
kiinnostunut enää lähtemään autoilemaan takaisin kotiin ja niinpä minä
jäin mummolaan hoitoon.
Mummolassa minä touhusin alkuun Lissun kanssa meidän omia puuhia ja
Lissun jo kotiuduttua puuhastelin kaikkea itsekseni sekä mummon ja ukin
kanssa. Jonkun kerran olin mummon ja ukin kanssa autoilemassa
kaupungissa ja yhdellä autoilu kerralla jopa nähtiin iskä ja äippäkin
jotka olivat myös silloin kaupungissa. Mutta erityisen jännittävää oli
olla mummolassa siili jahdisssa, kun yksi ilta kun olin vielä ulkona
tuli mummolan pihalle siili, jota minun piti vahtia ja saalistaa. Hypin
kuin kissa tai kettu siilin perään hätyytelläkseni siilin pois mummolan
reviiriltä mutta se ei totellut, pupatti vain omiaan minulle ja meni
kerälle jos menin liian lähellä. Yhdessä vaiheessa mielenkiintoni
herpaantui hetkeksi muualle ja sillä välin siili oli kipittänyt
matkoihinsa, kävin toki vielä tarkastamassa, että siili oli varmasti
poistunut reviiriltämme tarpeeksi kauas.
Minulla meni mummolassa touhutessa aika hyvin, päivät olin ulkona ja
touhusin hommiani milloin kenenkin kanssa tai yksikseni. olinkin
mummolassa eiliseen iltaan saakka, kaikkiaan kolme päivää, kun iskä ja
äippä tulivat mummolaan saunomaan. Olin tosi iloinen taas nähdessäni
oman laumani ja niin olivat iloisia hekin minut nähdessään.
Pikku-siskoni nauroikin taas ääneen minulle minut tajuttuaan ja
seuraili tekemisiäni tarkasti. Illasta muiden tehdessä lähtöä kotiin
sain itse tehdä ratkaisun jäänkä vielä mummolaan vai lähdenkö kotiin.
Äippä aukaisi auton takaluukun jotta voin hypätä kyytiin, mutta minä
vain kuljin auton ohi ja aloitin leikkimään kivellä. Toisaalta teki
kauheasti mieli kotiin ja toisaalta jäämään vielä mummolaan. Päätinkin
aluksi jäädä mummolaan ja niinpä kaikki pakkautui autoon kyytiin ja
olivat valmiina lähtemään kotiin ja kun auto käynnistettiin tulinkin
toisiin aatoksiin. Aloitin kiertämään autoa ympäri ja katselemaan
autoa, että enkö minä pääsekään kyytiin ja niinpä äippä vielä kerra
avasi takaluukun että minä pääsin hyppäämään kyytiin. Ukki toi sitten
vielä sisältä minun valjaani ja taluttimen ja niinpä sitä sitten
suunnattiin takaisin kotiin.
Täällä kotona en ole tänään jaksanut juuri mitään ihmeellistä tehdä,
olen vain makaillut ja levännyt sekä etsinyt viileitä makuupaikkoja,
parveke on ollut aika hyvä paikka. Äippä puhelikin, että voin levätä
pari päivää nyt kotosalla ihan rauhassa, että parin päivän päästä
ollaan menossa takiasin mummolaan, jolloin taas saan uida, olla vapaana
ja temuta Lissun kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Joten täytyy nyt
ladata seehverin patterit hyvin tulevaa varten.
keskiviikko, 21. kesäkuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.