Eipä tässä kiireiltään ole kerennyt kuulumisia viime aikoina oikein kirjoitella, joten nyt kun on vähän aikaa niin ajattelin naputella näppistä hetken.

Viime viikot on menneet hirmuisen hyörinän merkeissä kotona ja mummolassa. Meillä kotona kävi usein yksi täti äipän luona, jonka vaatteissa oli paljon kirjeitä muilta koirilta, alkuun olin ihmeissäni siitä kirjetulvasta, joka tädin mukana tuli joten arastelin häntä ja olin koko ajan hiukan varuillani, että mistä kirjeen kirjoittaneet koirat vielä esiin tulee. Koiria ei kuitenkaan näkynyt ja kunhan hiukan rohkastuin, niin uskalsin mennä tätiäkin tarkemmin tervehtimään ja mukavahan hän loppujen lopuksi oli. Äippä pukeutui johonkin hienoon pukuun aina tädin meillä käydessä ja kun puku oli äipän päällä, minä en saanut mennä tekemään tarkempaa tuttavuutta äipän kanssa. Olisihan minun pitänyt tarkistaa, että mitä äippä oikein päällensä laittaa.


Puvun on suunnitellut ja valmistanut Kirsi Kukkaslahti-Kikari, joka on myös ottanut ylläolevan valokuvan.

Muutenkin viime viikkoina kotona oli joku ihmeen hyörinä, kun iskä ja äippä ei juuri hetkeäkään malttaneet olla paikallaan, vaan tekivät jatkuvasti jotain, jos ei muuta, niin tuomionpäivän konetta pyörittivät.

Ajattelinkin, että kotona on tylsää, kun siellä on tuollainen huiske koko ajan menossa, eikä missään saa hetken rauhaa, niin muutin majani mummolaan muutamaksi päiväksi. No mummolassa näytti jatkuvan aivan sama hyörinäkin, kuin kotonakin, mutta siellä sentään sai hetken olla rauhassa, kun ulos lähti. Olinkin mahdollisimman paljon ulkona, kun keli sen salli enkä silloin tarvinnut kuunnella jatkuvaa käskytystä.

Muuten mummolassa olikin ihan mukavaa, mutta viikonloppuna lauantai oli kyllä pohjanoteeraus. Minun täytyi olla narussa kiinni koko päivä mummolassa, vaikka yleensä saan olla vapaana siellä. Mikä vielä typerämpää, niin mummolaan tuli paljon vieraita ihmisiä pitkin päivää, enkä minä saanut mennä heitä tervehtimään ollenkaan, narussa piti vaan istua. Iskä ja äippäkin tuli viimeisenä mummolan pihaan, eivätkä hekään heti tulleet luokseni, vaikka kuinka haukullani heitä tervehdin, käskivät vaan olla hiljaa. HÖH! Onneksi kuitenkin alku hässäkän jälkeen ensin iskä ja myöhemmin äippäkin kävi tervehtimässä minua. Olin todella iloinen, ettei he kuitenkaan minua unohtaneet, mutta ne ei kuitenkaan minua irti laskeneet vaikka minun mieleni teki. Jouduin istumaan narussa yömyöhään saakka, jolloin äippä kävi laskemassa minut irti ja sain tulla tarkastamaan, ketä mummolassa vielä oli. Äippä kävi tarkastuskierroksen aikana hakemassa minulle sisältä syötävää, kaikkia herkkuja mitä hekin olivat aiemmin syöneet sain minäkin, varsinkin paahtopaisti oli hyvää mutta eipä täytekakussakaan ollut valittamista.

Illan aikan iskä ja äippä lähtivät vielä mummolasta pois ja minä jäin sinne, kun pikku-siskokin jäi mummolaan hoitoon. Pitäähän nyt pikku-siskoa tietenkin olla hoitamassa jonkun tutunkin. Tosin eipä pikku-siskolla hätää ollut ja iskä ja äippäkin tulivat seuraavana päivänä takaisin. Sunnuntaina pääsinkin sitten takaisin kotiin, jossa sielläkin oli paljon tutkittavaa ja uusia viestejä, jotka sinne oli ilmaantuneet sillä välin kun olin mummolassa. Tosin viesteissä ei ollut mitään ihmeellistä joten painauduin maate heti kun viestit läpi käytyäni. Väsyttikin jo aikalailla tuollaisen rankan viikonlopun jälkeen.

Seuraavana päivänä matkasin taas mummolaan ja jäin sinne yöksi. Tällä kertaa me tehtiin iskän kanssa autonkorjaajan töitä ja korjattiin meidän auton ovea. Ovea ei tosin yhtenä iltana valmiiksi saanut, joten iskä ja äippä ottivat mummon auton lainaan, joka on sen verran pieni, etten olisi kaikkien tavaroiden kanssa oikein kunnolla kyytiin mahtunut, joten sain jäädä mummolaan yöksi. Seuraavana päivänä autoin ukkia marjanpoiminnassa ja myöhemmin päivällä iskä laittoi auton oven lopulliseen kuntoon ja niin me taas illasta päästiin koko porukka takaisin kotiin omalla autolla. Samalla reissulla pikku-sisko sai autoon oman penkin, josta sisko näkee minut paremmiin ja usein me tuijotellaankin toisiamme matkan aikana.

Kotona tuon ohjelmapitoisen viikon jälkeen onkin vaan tullut makoitua ja ladattua pikkukoiran pattereita. Oikeastaan vasta eilen illalla innostui pitkästä aikaa leikkimään kotona kunnolla, kun väsymys alkaa hellittää.