...ja vähintään sinne osaan suunnistaa vaistoni varassa tuttuja hajuja seuraten. Olin nimittäin illasta kahden iskän kanssa kotosalla, kun muut laumastani oli naapurissa kylässä, (jonne muuten muutti tällä viikolla seehverinpentu). No iskä päätti lähteä käymään muiden kyläilessä kaupalla hakemassa puuttuvia tarpeita jääkaappiin ja pääsin mukaan kauppareissulle kuten normaalistikin.

Tepastelin iskän kanssa kaupalle, jossa iskä laittoi minut normaaliin tyyliin kiinni koiraparkin koukkuun remmistäni ja käski jäädä odottamaan siihen kauppareissun ajaksi. Iskän ollessa jo pois tulossa kaupasta, mutta kuitenkin vielä niin, ettei ollut ulkona, kun ilmoitin että reviiriäni on loukattu koiraparkissa. Iskän tullessa ulos paikalla oli vain eräs nainen joka oli koiransa kanssa kulkenut ohitseni vähän liian liki minun mielestäni, jota sitten protestoin ja remminin pääsi koukusta luikumaan irti. Siinä vaiheessa katsoin parhaimmaksi ottaa tassut alleni ja livistää paikalta. Iskän tultua kaupasta minua ei siis näkynyt enää missään ja ohikulkijat vain totesi minun mennen tuohon suuntaan ja osoittelivat kädellään meille kotiin päin. Iskä sitten vielä varmisti, etten ollut tehnyt mitään pahojani ja lähti tulemaan perästäni kotiin arvellen, että löytyisin kotipihalta.

Samaan aikaan kotona muut laumasta olivat kotiutuneet ja huomasivat meidän skän kanssa olevan poissa ja alkoivat tsekkailla, että näkyykö meitä missään. No lauman pikkuneitien huoneen ikkunasta sitten äippä bongasi minut istumasta meidän piha tien varresta meidän autopaikan kohdalla irtaallaan. Alkuun äippä mietti, että iskänkin pitää olla jossain lähellä, kun kerta istun auton luona ja olen irti, mutta kun iskää ei heti näkynyt ihmetteli äippäkin jo että mikä lie homman nimi. Istuin kiltisti paikoillani vahtimassa meidän autoa, enkä edes liikahtanut paikaltani mihinkään, vaikka talon muitakin lapsia kulki ohitseni, enkä edes alkanut vouhuta sisälle pääsyä vaikka kuulin muun lauman äänet avoimesta ikkunasta, riitti kun vain kurkkasin sinne päin. Hetken ikkunasta tilannetta seurattuaan iskäkin sitten kerkesi kauppatavaroineen pihaan ja otti minut mukaansa ja tuli sisälle, joten homman nimikin sitten selvisi äipälle, että miksi istuin autoa vahtimassa irtaallaan niin ettei iskää näkynyt missään.

Otin siis elämäni ensimmäiset hatkat ja suuntasin silloinkin vain suoraan kotiin. Ohikulkijat olivat vain kertoneet iskälle minun lähteneen tosiaan kotiinpäin tulemaan ja kaiken huipun liäsksi vielä liikennesääntöjen mukaan kulkien jalkakäytävää pitkin. Niin ja onneksi en saanut toruja karkumatkastani vaan lähinnä kehuja, kun tulin suoraan kotiin ja vielä odotin nätisti, että pääsen sisälle.