Vielä ehdin mukaan, vaikka viime tippaan jäikin. Tällä kertaa haasteessa kerron, kuinka minusta tuli Donna.

Neljä vuotta sitten äippä huomasi paikallisesta lehdestäilmoituksen saksanpaimenkoiran pennuista ja oitis tarttui puhelimeen ja pirautti minun kasvattajilleni, että onko pentuja vielä vapaana. Iskä oli tuossa vaiheessa tyyten tietämätön koko asiasta. Myöhemmin iltapäivästä, kun iskä tuli kotiin äippä kertoi, että mitä oli mennyt tekemään, kun oli sopinut tapaamisen silloisen emäntäni tai siis kasvattajani luo, että iskä ja äippä tulevat minua katsomaan. Pari kertaa iskä ja äippä minua kävivätkin katsomassa, ennen kuin ottivat minut matkaani ja toivat kotiin.

Tuossa vaiheessa nimeä oli pähkäilty jo pidemmän aikaa, mutta mikään ehdotus ei ollut mennyt läpi siihen mennessä, kunnes iskä ja äippä makasivat mahallaan sängyllä ja katsoivat minua, kun nukuin lattialla. Silloin iskä vain kysyi minulta, että "haluaisitko sinä olla Donna?", johon olin vain unisena tuhahtanut ja tuhahdus oli tulkittu myöntymisen merkiksi, joten minusta tuli Donna.

 276009.jpg

No myöhemmin sitten olen erinäisissä yhteyksissä saanut lempinimiä, joista yleisin on Humppa. Tuosta Humppa nimestä on sitten laulujakin, jota koko sakki meillä aina hoilaa. Arvata saa, mihin lauluihin seuraavat Humppa-laulut on tehty.

Humppa-koira, kaiken nuuskii,
Humppa-koira tietenkin!

Humppa-koira nimen sai,
koira niimmäs humppailee.
Olen pieni Humppa-koira,
lasten kanssa viihdyn aina.
Olen pieni Humppa-koira,
kaikki mua rakastaa.

Tässä on Humppa,
joka kävi pihalla,
jossa teki pissit,
jota talutti äippä.