Usein iltaisin lauman pikku tyttöjen mentyä nukkumaan minut sitten ruokitaan, jotta kupillani ei olisi liiaksi osingon vaatijoita. No yleensä odottelen ruokaani keittiössä makoillen ja usein samaan tyyliin olen vailla herkkujani, eli makaan keittiössä ruoka ja herkku kaappini edessä.

No yksi ilta tässä makaiklin kaappin edessä herkkuja odotellessa, jolloin äippä kyseli iskältä olenko jo saanut ruokani. Olin saanut kyllä ruokani, mutta siitä oli jo aikaa ja minä vain odottelin herkkuja. No äippä otti kaapista nappulasankon ja meni kupilleni laittamaan lisää nappuloita minulle, että jos minulla olisi vielä nälkä. Vielä mitä, mikään nälkä minulla ollut, työnsi itseni puoliksi kaappiin ja töpseli (=puruluu) pussiin, jotta mielitekoni ei vain jäisi huomaatta. Äippä onneksi heltyi antamaan minulle luuni, koska päivällä pikku tyttöjen valvoessa en voi niitäkään syödä.

Saatuani luun ja muiden mentyä keksin vielä oivan paikan missä sitä voisin syödä, lastensängyssä, joka jäi lastenhuoneeseen toistaiseksi ylimääräiseksi, kun tytöt siirtyy nukkumaan kerrosänkyyn. Äippä tosin kuuli sänkyyn hiipparointini ja tuli minut sieltä ajelemaan pois ja laittoi leluja esteekseni, jotta en päässyt yöllä sänkyyn. Siispä järsin sitten luuni olohuoneessa ja makailin yöni sohvalla.