Oltiin tänään koko porukalla ulkona, siis minä, iskä, äippä ja sisko. Siskon nukkuessa rattaisaan oli iskällä ja äipällä aikaa peuhata minun kanssani lenkillä. Aluksi me mentiin peuhupaikalleni, jossa sain taas juosta lumipallojen perässä hangessa. Ja arvatkaa oliko kivaa...



Ja eikun perään.





Uusiks, heitä uus pallo...







Vieläkö tulee lisää?

Matkan jatkuessa en malttanut lumipalloja kuitenkaan täysin jättää matkasti. Niinpä päätin ottaa isoimmat ja parhaat pallot mukaani.





On tää vähän hankala kantaa.





Muokataan palloa  vähän paremmin suuhun käyväksi.



No niin paljon parempi.

Lenkin päätteeksi pääsin vielä koirapuistoonkin jyrämään muiden koirien kanssa. Kotiin tultua eväs maistuikin kuten myös unetkin.