Perjantaina tosiaan päätin lähteä jo päiväksi mummolaan, kun molemmat ukit pyörähtivät meillä. Äippä käytti minut puskan juuressa metsikössä tarpeilla ja sen jälkeen hyppäsin ukin autoon ja lähdin maalle. Aluksi tosin piti kiertää kaupungin kautta, kun ukki oli menossa käymään kaupalla. Kauppareissun jälkeen mentiinkin mummolaan, jossa ukki antoi minulle ensi töikseen ruuan. Söin hyvällä ruokahalulla ruuan ja oli ihan hissukseen siitä, että olin jo kotona aamuruokani saanut. Ilatapäivästä sain sitten toisen ruuan kuten normaalistikin, joten sain yhden ekstra aterian sille päivää.

Koko päivän minä olinkin pääasiassa ulkona, kun kerta siihen oli oiva mahdollisuus. Mummolassa on ulkona niin paljon kivaa puuhaa, esimerkiksi etsiä ukin meiltä piilottamia puiden rankoja, jotka kannan yleensä takaisin pihalle ja näin syksyllä oli yhden puun alla paljon punaisia palloja, joilla oli kiva leikkiä. Tällä kertaa vierailuni kruunasi mummon ja ukin kanssa viedyt kalaverkot. Pitkästä aikaa siis pääsin veneilemään ja alkuun höilysinkin veneessä niin, että putosin osittain kyydistä. Onneksi pääsin takaisn veneeseen ilman ongelmia ja vesikin oli sillä kohtaa niin matalaa, ettei mitään varraa sinällään ollut. Olin kuitenkin nätisti loppu matkan. Tosin mummo ja ukki yritti saada minua veneen keulaan istumaan, mutta en oikein ensin sinne suostunut menemään, kun se on Sakun paikka. Tosin loppumatkasta mummo käski minut keulaan ja niinhän minä sinne lopulta menin, kun käskettiin. Keulassa olikin hyvä istua ja sainpahan olla ensimmäisenä menossa siihen suutaan, mihin kuono osoitti. Keulapaikka onkin tästä lähtien varattu minulle, kun Sakua ei enää ole.

Laivakoirana ollessani oli iskä, äippä ja pikkusisko saapuneet sillä välin mummolaan. Rantaan päästyään ja meidät huomattuaan äippä huusikin minulle, että "Humppa!" ikkunasta, jolloin minä sain jalat alleni. (Humppa on minun lempinimi). Juoksin kuin tuulispää rannasta takaisin pihaan tervehtimään iskää, äippää ja pikkusiskoa. Mukava oli taas päivän jälkeen nähdä heitä.

Illan aikana lämpesi mummolassa myös sauna ja käväisinkin saunassa mummon ja ukin kanssa, mutta heti kuin he heittivät löylyä otin minä tassut alleni. Saunassa voin muuten olla, mutta löylyjä en tahdo. Saunomisen jälkeen me suunnattiinkin kotiin. Mummolasta lähtiessä oli jo pimeää ja meidän ajaesa piemeää tietä yks kaks meidän auton valokeilaan hyppäsikin jänis, joka laiskasti hyppeli ensin tien suuntaisesti eteenpäin ja lopuksi hyppäsi meidän edestä pois. Minunhan oli tietysti sanottava oma painava sanani auton perältä jänikselle.

Seuraavana aamuna aamupuuhien jälkeen iskä, äippä, pikkusisko ja minä suunnattiin kaupunkiin. Ensimmäisenä äippä ajoi auton, jonkun kaupan pihaan, jossa iskä kävi asioimassa. Iskän tultua takaisin kyytiin jatkettiin vielä hieman matkaa. Perillä iskä ja äippä ottivat turvaistuimeen nukkuneen pikkusiskon rattaisiin uniaan jatkamaan ja minut taluttimeen mukaan. Me lähdettiinkin ulkoilemaan koko porukalla johonkin puistoon.

Puiston polkua kävellesseni kuononi alkoi haistaa edestäpäin tulevia tuoksuja ja korvani kuulla vaimeaa haukuntaa ja mitä lähemmäs me päästiin, alkoi vastaan tulla myös lajitovereitani. Perille päästyämme meidän edessä aukeni iso kenttä, jossa oli paljon muitakin sakemanneja. Välillä minun piti isotella toisille, mutta pääsääntöisesti tyydyin istumaan iskä tai äipän kupeessa ja katselemaan menoa ja meininkiä. Minä en kuulemma päässyt esittäytymään kuten osa muista lajitovereistani, koska minulla ei ole kirjoja tai siis se mikä on, ei kuulemma riitä.











Osattomaksi jäin noista hienoista pysteistä.

Jonkun aikaa oltuamme saksanpaimenkoirafestareilla me palattiin takaisin autolle ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Iskä, äippä ja pikkusisko kävivät vielä kaupoilla minun vartioidessa meidän autoa.

Eilen olikin vaan kotosalla ja otin rennosti. Leikin välillä omilla leluillani ja välillä pikkusiskon kanssa ja jos leikit ei huvittaneet painauduin jonnekin rauhassa ottamaan kauneusunia. Pitkin päivää kuitenkin nenääni leijaili jostain ihana lihan tuoksu. Illasta paljastuikin, että iskä oli tehnyt kebabia kotona, josta minäkin sain oman osuuteni. Loppuilta menikin leppoisasti makaillen maha täynnä herkkuja.

Tänäkin aamuna nenääni tuli jostain ihanan lihan tuoksu. Äippä keiiti minulle jotain mössöä, johon oli sekoitettu jauhelihaa, joka olikin todella hyvää, piti oikein santsata. Äippä sanoi sen olevan yrjölän puuroa, jossa seassa oli jauhelihaa. Miksihän äippä ei tuota aiemmin ole minulle keittänyt, kun kerta se maistuu noin hyvälle. Äippä toki lohdutteli, että ei hätää, annos oli sen verta reilu, että puuroa saan uudelleenkin joku päivä. Äippä kuulemma pakasti osan annoksesta valmiiksi annoksiksi minulle.