Äippä kiikutti minut tällä viikolla lääkäriin rokotuksia uusimaan sekä näyttämään kuonoani, koska äippä epäili minulla olevan nenäpunkin. En tietenkään arvannut ollenkaan mistä on kyse, kun muun lauman kanssa hyppäsin autoon ja karautettiin liikkeelle. Epäilykseni heräsi vasta elänlääkärin pihassa, kun takaluukku avattiin ja haistoin ympäriltä tulevat hajut. Odotushuoneessa tutisin ja tärisin sekä läähätin kovin hermostuneesti ja yritin vain päästä pois aina, kun joku oli menossa ovelle päin, äippä ei vaan laskenut ja silitteli ja rauhoitteli minua. En edes saanut lupaa lähteä pois, vaikka annoin kuinka nätisti tassua lauman isommalle pikku tytölle, joka meilllä oli mukana. Ei auttanut muu kuin odottaa jännityksellä lääkäriin pääsyä.

Tovi odoteltuamme tulikin sitten minun vuoroni päästä lääkäriin. En kovin mielelläni tullut huoneeseen, jossa lääkäri meidät vastaanotti ja asettauduinkin heti oven viereen, jotta pääsisin mahdollisimman nopeasti pois, ei auttanut. Äippä käski minut peremmälle huoneeseen ja kaiken hyvän lisäksi minut nostettiin kuin kissa pöydälle. Pikkuisen tutisutti siellä pöydällä seistessä, kuka nyt sellaiseen kapistukseen uskaltaa luottaa, voihan se vaikka kaatua, no onnksi niin ei käynyt.

Pöydälle minut norstettiin, (kun en suostunut sinne itse kiipeämään enkä hyppäämään),  jotta lääkäri saisi paremmin tutkittua kuonoani, kun äippä epäili minulla olevan nenäpunkin. Äipän kerrottua, että niiskutan, aivastelen ja nenästäni tippuu kirkasta eritettä aika ajoin lääkäri tutki ensin keuhkojani ja sitten tiristeli kirsuani, jotta saisi eritettä tulemaan. Tulihan sitä, mutta minä salaman nopeana koirana lipaisin sen nensätäni ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Kuulemma tyypillinen tapa tai oire nenäpunkkikoirilla. Niinpä kun kaikki oireet niin vahvasti puhuivat nenäpunkin puolesta sain normaalirokotuksen lisäksi toisenkin piikin nahkaani. Kahden viikon päästä kuulemma uudestaan, jos epäily nenäpunkista osoittautuu oikeaksi ja lääke tehoaa. Muutoin sain kehuja, kuinka olen hyvä ja kaunis koira, jolla on iso kieli. :) Lääkäri kehui sitä, etten ole sterilisaation jälkeen paisunut kooltani aivan mahdottomaksi, vaan olen oiken passelissa kunnossa, joten muutoin sain terveen paperit.

Lääkäsristä selvittyäni en kauaa enää vastaanotolla viihtynyt, kun iskä tuli minut pelstamaan takaisin autoon, jossa iskä odotteli laumazn pienimmän tytön kanssa. Äippä jäi vielä maksamaan käytiämme, kun minä jo oli pihalla. Lääkärin jälkeen äippä iskän kanssa sitten soitteli ja jututtu kaikki koirakaverini, joiden kassa olen eniten tekemisissä, että seuraavat tuleeko muille nenäpunkki oireita, että päästäisiin kaikki edes hetkeksi eroon mokomasta möttiäisestä.