Hei vaan kaikille!

Täällä ollaan vielä hengissä ja täydessä vedossa, vaikka en olekaan pitkään aikaan käynyt mitään tänne naputtelemassakaan. Koirakuva haastekin on ollut sen vuoksi aivan hunnigolla. En vain ole oikein joutanut noilta muilta puuhiltani edes haasteeseen vastaamaan. Minulla näet riittää tohinaa tuon oman lauman kanssa, varsinkin, kun nuo pienet ihmiset takaa touhua minullekin. Olen välillä aivan muussina sen vuoksi, no en kirjaimellisesti, mutta perunamuussissa olen muutamaan kertaan ollut, kun ruoka aikaan olen liian liki pienintä ihmistä kulkenut ja muussin kuorruttamin käsin on turkistani otettu kiinni.

Joulu meni oikein leppoisasti, sain muutaman paketinkin ja mahdottoman paljon hyvää ruokaa ja herkkuja. Niitä herkkuja onkin sitten riittänyt pidemmälle aikaa, kun joulun jälkeen tuli uusi vuosi, sekä pikku ihmisten synttärit, joita juhlittiin pidemmän kaavan mukaan useampana päivänä, kun nuo ihmis polot hommasivat itselleen jostain jonkun kulkutaudin ja olivat kipeinä.

No vieraita kävi ja vieraisille pääsi ensimmäistä kertaa myös kaverini Jytte alakerrasta, kun isompi ihmislauman lapsista tahtoi Jyten myös juhliin mukaan. Me Jyten kanssa on leikitty aina keskenämme ulkona, kun on nähty tai lenkkeilty yhdessä, mutta nyt lasten synttäreillä Jytte pääsi meille kylään. Voitte varmaan kuvitella, että meillä oli mukavaa keskenämme, mutta toki minun piti naisena näyttää kuka määrää talossa kaapin paikan.

Mutta siis oikeasti, me ollaan hyviä kaverita keskenämme.

Tässäpä pikaisesti kuulumiset, mitä minun elämään on viime aikoina kuulunut sohva pottuilun lisäksi. Ai niin ja äippä yrittää häätää minua pois niiden uudesta sängystä, muttei ole siinä onnistunut. Jäin jo rysän päältä kiinni, mutta pois käskittäessä vain tuhahdin, että "niinhän sä luulet" ja käännyin selälleni makaamaan. Höh, miksen muka enää saisi sängyssä olla, kun ennenkin olin ja nyt vielä, kun sänky on niin paljon parempi maata.