Iskä tarjosi tänään minulle pientä ja oranssia kapinetta, jota luulin ensiksi namiksi. Namin toisessa päässä oli kaksi kiiltävää nasturaa, jotka osoittivat kohti minua kun Iskä tarjosi namia minulle. Haistelin ensin namia varovaisesti kauempaa ja kun se ei haissut vaaralliselta, niin uskaltauduin työntämään kuononi kiinni noihin neppareihin, mutta se olikin virheliike: Nami puri minua kuonosta heti kun kuononi kosketti noita neppareita. Vetäisin kiireesti kuononi kauemmaksi namista ja irvistin. Kuitenkin en heti ensimmäisellä kerralla uskonut tuota namia niin vaarallisesti, joten työnsin kuononi uudelleen kiinni neppareihin samanlaisin seurauksin.

Iskä nauroi minulle yhdessä Äipän kanssa ja sanoi, että tarjomansa nami olikin entinen palovaroittimen paristo...