Iskä antoi Tervaleijonakarkin ja heti maistettuani sitä kajahdin täysin: Ensiksi viskasin namin eteiseen ja heti välittömästi pyyhkäisin sen tassullani maton alle piiloon. Kuitenkin ajattelin, että ehkä minä sittenkin voisin syödä tuon namin, joten aloin kaivamaan namia pois maton alta. Iskä ei kuitenkaan suvainnut minun kaivamistani, joten hän armeliaasti pelasti namin maton alta. Seuraavaksi paiskoin namia pitkin lattioita ja kävin minä tarjoamassa namia myös Pikkusiskolleni, joka oli sillä hetkellä kiinnostuneempi lelustaan. Sen jälkeen annoin taas namille kyytiä.

Loppujen lopuksi söin namin, josta jäi kyllä jännä maku suuhun.