Iskä antoi Tervaleijonakarkin ja heti maistettuani sitä kajahdin
täysin: Ensiksi viskasin namin eteiseen ja heti välittömästi pyyhkäisin
sen tassullani maton alle piiloon. Kuitenkin ajattelin, että ehkä minä
sittenkin voisin syödä tuon namin, joten aloin kaivamaan namia pois
maton alta. Iskä ei kuitenkaan suvainnut minun kaivamistani, joten hän
armeliaasti pelasti namin maton alta. Seuraavaksi paiskoin namia pitkin
lattioita ja kävin minä tarjoamassa namia myös Pikkusiskolleni, joka
oli sillä hetkellä kiinnostuneempi lelustaan. Sen jälkeen annoin taas
namille kyytiä.
Loppujen lopuksi söin namin, josta jäi kyllä jännä maku suuhun.
tiistai, 21. helmikuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.