Äippä väittää minua krantuksi, vaikken edes tiedä kunnolla mitä se tarkoittaa. Viime aikoina äippä on ostanut kaupasta karjalanpiirakoita, joista pikku-sisko ja äippä tykkäävät ja ne tuoksuvat ja maistuvat myös minusta hyvälle. Yleensä kun pikku-sisko syö omaa karjanlanpiirakkaansa minä peesaan siskoa ja syön pudonneet murut ja joskus myös lopun piirakasta, jonka sisko minulle tarjoaa.

Tänä aamuna äippä sitten itse söi piirakkaa ja meni kerjäämään, josko äippä heltyisi minun ruskeille mantelinmuotoisille silmilleni ja saisin palan piirakkaa. Sain äipän heltymään ja antamaan minulle palan karjalanpiirakastaan, kun vielä iskin viimeisen ässän turkin hihasta ja latasin molemmat tassut äipälle. Otin äipän antaman palan piirakkaa, mutta eipä minua kuitenkaan huvittanut syödä sitä ja jätin piirakan lattialle äipän jalan jureen. Äippä ei oikein näyttänyt kovin innostuneelta asiasta ja väitti minua krantuksi, joten nyt saattaa olla herkkukiintiö hetken aikaa nollilla ja mikä pahinta tuomionpäivän konekin on kaivettu kaapista esille ja ihan varmasti vain minun kiusakseni.