Sua kuunnellaan, sillä Donnallakin korvat on,
joka askelen lyhyen, joka sanan hiljaisen,
korvat kuulla nyt voi, mutta kuulla ei ne saa,
kun minuun katsot, sua nuolaisen.

Sua kuunnellaan päivän askareita seuraten,
oven avaus, kilahdus, sitten pieni huokaus,
korvat kuulla voi sen, mutta kuulla ei ne saa,
kun minuun katsot, sua nuolaisen.

Lentäjää, kiitävää,
ei äänivalli voi estää,
se murretaan, mutta kuitenkaan
ei ääntä voi estää.

Sua kuunnellaan, sillä Donnallakin korvat on,
joka askelen lyhyen, joka sanan hiljaisen,
korvat kuulla voi sen, mutta kuulla ei ne saa,
kun minuun katsot, sua nuolaisen.
vain vaieten, sua nuolaisen.