Minulle iski viime yönä kesken yön aivan kauhea hätä. Maha oli aivan sekaisin olo aika huono sen vuoksi. Kävin sitten yöllä tökkimässä äipän hereille, joka ei aluksi tajunnut herättelyäni, ennen kuin kuuli minun uikutuksen ovelta. Sen kuultuaan äippä nousi katsomaan, että mikä hätä minulla on ja kun istuin ovella merkkinä, että ulos pitää päästä laittoi äippä vaatteet ylle ja lähdettiin ulos.

En millään olisi malttanut odottaa hissiä ja pääsyä ulos, joten pyörin hihnassa koko aika. Hississä oikein tärisin, kun tiesin pääseväni ulos ja hissin pysähdyttyä hypin tavallisuudesta poiketen ovea vasten, jotta pääsisin joutuisammin ulos. Ulos päästyäni pinkaisinkin oitis juoksuun sen minkä remmi antoi periksi ja äippäkin sai juosta perässäni, kun niin kiire oli päästä pusikkoon tarpeilleni. Maha olikin aivan ruikulla ja niinpä jouduin pidemmän aikaa kyyköttämään, ennen kuin kaikki oli tulleet. Äippä käytti minua vielä sen jälkeen hiukan pidemmällä lenkillä, jotta tekisin myös pissitkin samalla reissulla ja niinhän minä teinkin. Kotiin tultua me sitten äipän kanssa painuttiin takaisin nukkumaan muiden vedellessä edelleen hirsiä.

Aamusta kaikkien jo herättyä ja iskän lähdettyä kouluun tuli minulle uudelleen yhtä kova hätä. Tällä kertaa lähteminen vain otti enemmän aikaa kuin yöllä, kun äipän oli puettava ensin pikkusiskolle päälle ja sitten vasta päästiin lähtemään rattaiden kera ulos. Samaan tyyliin nytkin nauru suorana painelin samaiseen pusikkoon mihin yölläkin menin tarpeilleni ja kyykötin taas tovin, jotta sain suoleni tyhjäksi ja samaan tyyliin tarpeet tehtyäni äippä kävelytti minua vielä hiukan, jotta teen myös pissin samalla. Kotona minä siten kapusin äipän syliin sohvalle hakemaan turvaa ja läheisyyttä, kun mahani on kipeänä. Äippä rapsutteli ja silitteli minua ja antoi jopa tulla viereensä sänkyyn samalla, kun pikkusisko oli rupeamassa päiväunilleen. Toivottavasti tuo ilkeä mahatauti olisi nyt menossa ohi, jotta kaikki olis taas kuten ennekin.