Eilen se sitten oli, se lääkärireissu. Aamutoimet olivat aivan normaalit: Ensin Iskän yöpöydällä olevasta valkeasta lootasta alkoi kuulumaan musiikkia, vaikka oli vielä aika hämärää. Musiikin alkaminen tietää sitä, että Iskä herää ja tietysti minun täytyy käydä Iskä tervehtimässä ja samalla reissulla tervehdin myös Äipän ja Pikkusiskon, jos he vain sattuvat heräämään.

Aamupalan ja tarpeiden teon jälkeen kävimme muun lauman viemässä Iskän yhteen isoon valkeaan rakennukseen, jossa Iiskä on yleensä koko päivän. Tuosta samaisesta rakennuksesta kävimme hakemassa Iskän sitten iltapäivällä.

Kotiinpaluun sijasta Äippä lähti ajeluttamaan meitä pitkin katuja ja kohta saavuimmekin yhden rakennuksen eteen, jonne pysähdyimme ja nousimme pois autosta. Äipän jäädessä ottamaan Pikkusisko pois autosta, niin sillä aikaa Iskä käytti minua pissillä läheisellä nurmikolla. Sen jälkeen menimme koko lauma sisälle tuonne rakennukseen.

Haistoin jo ovella, että tämä paikka ei tiedä hyvää. Viime syksynä kun minut vietiin samanhajuiseen rakennukseen, niin sillä reissulla hävisi taju ja sain pidettäväkseni aivan ihme kaulurin. Niimpä arvelin, että se haju ei tietäisi hyvää minulle.

Äipän jutellessa talon emännän kanssa, niin sillä välin Iskä yritti houkutella minua sellaiselle matalalle, mustalle alustalle. En kuitenkaan vapaaehtoisesti suostunut menemään tuolle arveluttavalle alustalle, joten Iskä joutui nostamaan minut sille. Jouduin seisomaan siinä kotvasen, jonka jälkeen Iskä sanoi talon emännälle: "29 kiloa."

Tämän jälkeen emäntä kehoitti meitä istumaan. Istuinhan minä hetkisen, mutta kohta minua alkoi ahdistamaan se haju sen verran paljon, että meinasin ensin kiivetä tuolille ja siitä sitten seinälle kuin mikäkin orava.

Kohta paikalle saapui toinen talon emännistä, joka ohjasi meidät talon aulasta erääseen sivuhuoneeseen, jossa Iskä nosti minut perin huteran oloiselle pöydälle. Kuten voitte arvata, niin se hutera pöytä ja erikoinen tilanne sai jalkani lyömään loukkua. Iskä ja Äippä rauhoittelivat minua ja kun se emäntäkin rauhoitteli, silitteli ja muutenkin tutki varovasti minua, niin jalkani lopetti loukun lyömisen. Emäntä oli jopa niin rohkea, että uskalsi nostaa huuliani ja katsoa kitaani.

Tämän jälkeen emäntä tutki selässäni, takapuolen päällä olevan patin, jokna emäntä sanoi olevan harmittoman, josta ei kannata välittää jos se kipeydy tai tulehdu. Tämän jälkeen emäntä tuikkasi minua jolloin neulalla, joka ei oikeastaan sattunut ollenkaan. Kuitenkin Iskä ja Äippä kehuivat minua hirveästi. Kaipa sitä tuli käyttäydyttyä nätisti.

Sitten palasimme taas aulaan, jossa Iskä ja Äippä juttelivat sen emännän kanssa, joka sanoi että harvoin näkee näin hyvä kuntoista ja -ihoista saksanpaimenkoiraa kuten minä. Tässä vaiheessa minä olin jo saanut tarpeeksi tästä kyläreissusta, joten aloin vetämään Iskää ulos.

Ulkona pakkauduimme autoon ja ajoimme vihdoin ja viimein kotiin. Onneksi sain kotona siankorvan palkinnoksi päivän koettelemuksista.