Eilen se sitten oli, se lääkärireissu. Aamutoimet olivat aivan
normaalit: Ensin Iskän yöpöydällä olevasta valkeasta lootasta alkoi
kuulumaan musiikkia, vaikka oli vielä aika hämärää. Musiikin alkaminen
tietää sitä, että Iskä herää ja tietysti minun täytyy käydä Iskä
tervehtimässä ja samalla reissulla tervehdin myös Äipän ja Pikkusiskon,
jos he vain sattuvat heräämään.
Aamupalan ja tarpeiden teon jälkeen kävimme muun lauman viemässä Iskän
yhteen isoon valkeaan rakennukseen, jossa Iiskä on yleensä koko päivän.
Tuosta samaisesta rakennuksesta kävimme hakemassa Iskän sitten
iltapäivällä.
Kotiinpaluun sijasta Äippä lähti ajeluttamaan
meitä pitkin katuja ja kohta saavuimmekin yhden rakennuksen eteen,
jonne pysähdyimme ja nousimme pois autosta. Äipän jäädessä ottamaan
Pikkusisko pois autosta, niin sillä aikaa Iskä käytti minua pissillä
läheisellä nurmikolla. Sen jälkeen menimme koko lauma sisälle tuonne
rakennukseen.
Haistoin jo ovella, että tämä paikka ei tiedä hyvää. Viime syksynä kun minut vietiin samanhajuiseen rakennukseen, niin sillä reissulla hävisi taju ja sain pidettäväkseni aivan ihme kaulurin. Niimpä arvelin, että se haju ei tietäisi hyvää minulle.
Äipän jutellessa talon emännän kanssa, niin sillä välin Iskä yritti
houkutella minua sellaiselle matalalle, mustalle alustalle. En
kuitenkaan vapaaehtoisesti suostunut menemään tuolle arveluttavalle
alustalle, joten Iskä joutui nostamaan minut sille. Jouduin seisomaan
siinä kotvasen, jonka jälkeen Iskä sanoi talon emännälle: "29 kiloa."
Tämän jälkeen emäntä kehoitti meitä istumaan. Istuinhan minä hetkisen,
mutta kohta minua alkoi ahdistamaan se haju sen verran paljon, että
meinasin ensin kiivetä tuolille ja siitä sitten seinälle kuin mikäkin
orava.
Kohta paikalle saapui toinen talon emännistä, joka
ohjasi meidät talon aulasta erääseen sivuhuoneeseen, jossa Iskä nosti
minut perin huteran oloiselle pöydälle. Kuten voitte arvata, niin se
hutera pöytä ja erikoinen tilanne sai jalkani lyömään loukkua. Iskä ja
Äippä rauhoittelivat minua ja kun se emäntäkin rauhoitteli, silitteli
ja muutenkin tutki varovasti minua, niin jalkani lopetti loukun
lyömisen. Emäntä oli jopa niin rohkea, että uskalsi nostaa huuliani ja
katsoa kitaani.
Tämän jälkeen emäntä tutki selässäni,
takapuolen päällä olevan patin, jokna emäntä sanoi olevan harmittoman,
josta ei kannata välittää jos se kipeydy tai tulehdu. Tämän jälkeen
emäntä tuikkasi minua jolloin neulalla, joka ei oikeastaan sattunut
ollenkaan. Kuitenkin Iskä ja Äippä kehuivat minua hirveästi. Kaipa sitä
tuli käyttäydyttyä nätisti.
Sitten palasimme taas aulaan,
jossa Iskä ja Äippä juttelivat sen emännän kanssa, joka sanoi että
harvoin näkee näin hyvä kuntoista ja -ihoista saksanpaimenkoiraa kuten
minä. Tässä vaiheessa minä olin jo saanut tarpeeksi tästä
kyläreissusta, joten aloin vetämään Iskää ulos.
Ulkona
pakkauduimme autoon ja ajoimme vihdoin ja viimein kotiin. Onneksi sain
kotona siankorvan palkinnoksi päivän koettelemuksista.
perjantai, 8. syyskuu 2006
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.