Donnastakin on kerennyt kertyä monen näköisiä muistoja neljän kuluneen vuoden aikana, jotka Donna meillä on ollut.



Joskus Donnakin on ollut niin pieni, että mahtui syliin.



Donna oli pentuna myös oikea furball, piska häntineen, tappijalkoineen ja isoine korvineen.



Ja enne  meillä riitti pahvisilppua, kun Donnalla purki ylimääräistä energiaansa. Mutta vaikka silppua meiltä löytyi vaikka muille jakaa, niin muutoin päästiin vähillä muilla tuhoilla.



Ja tottakai muistona on myös iso susi, joka oli meidän pikku hukan ensimmäinen koira kaveri. Sakusta tosin on aika jo jättänyt ja nykyään mummolassa kirmaa kaverina Eetu.



Toki Donnasta jää muisto, kuinka neiti pitää huolen pienuimmistään.



Mutta toisaalta keksii jotain älytöntä, josta sitten saa itsekin kärsiä ;)