Aivan oikein, minussa on myös ajokoiran vikaa, vaikka olen rodultani paimenkoira. No, kerronpa tarkemmin ajokoiran taipumuksisrani:

Olimme viime torstaina käymässä mummolassa ja olessamme kaikessa rauhassa kahvila, niin Äippä sanoi minulle, että tulepa ikkunaan katsomaan. Kun sitten käskystä kiipesin ikkunaan katsomaan, niin kauhukseni sain huomata, että ajokoira oli uskaltanut tulla jahtaamaan jänistä Ukin rantapellolle, vaikka koko jäniksestä ei näkynyt hännäntöpöäkään. Siinä samassa silmänräpäyksessä säntäsin ovelle ja Äippä säntäsi hihittäen perääni. Äippä sanoi päästäessään minut ulos, että nyt pääsisin antamaan ajokoiralle kyytiä.

Ja kyllähän minä annoinkin ajokoiralle kyytiä: Ensiksi juoksin sen eteen, ettei se päässyt sen pidemmälle Ukin maille, ja sitten haukuin sen pystyyn siitä hyvästä, että se oli uskaltanut tulla Ukin maille. Sitten minä ajoin sen ajokoiran haukkuen ja pörhistellen naapurin maille. Yrittihän se ensin inttää minulle vastaan, että hän olisi muka suorittamassa isäntänsä antamaa jänisjahtikäskyä, mutta minä veisasin viis moisesta jahdista. Kyllähän me siitä lähdetään, että nämä on Ukin maita ja tänne on turha minkään ajokoiran tulla pupusia jahtaamaan.

Sitten kun olin varmistanut, että ajokoira lähti palaamaan omia jälkiään takaisin, niin minä jolkottelin ylpeänä takaisin pihaan.