Pääsin tänään taas käymään pitkästä aikaa Mummolassa, missä minua tarvittiin koirapäivähoitajana. Päivän mittaan minä koitin vahtia ja paimentaa Eetua parhaani mukaan, vaikka Eetu kovin yrittikin nahuta minun karvoissa. Koska minulle oli uskottu tämä vastuullinen koirapäivähoitajan toimi, niin minä säilytin mielenmalttini enkä ärähdellyt yhtään Eetulle.

Iltapäivällä lähdimme koko lauma käymään ulkona ja lähdimme porukalla kohti rantaa, jossa pakkanen oli jäädyttänyt järven pinnnalle tukevan jääpeitteen. Eetulle oli ilmeisesti ensimmäinen kerta jäällä, sillä se luikasteli ja oli melkein koko ajan kuin viisisakarainen tähti pitkin pituuttaan jäällä. Minä kuitenkin olin kuin vanha tekijä jäällä, sillä olen käynyt jäillä jo parin talven ajan.

Iskä heitti heti ensi töikseen kiven pitkin järven selkää ja minä lähdin luikastellen juoksemaan sen perään. Kun saavutin kiven, niin minun piti hyvissä ajoin alkaa jarruttelemaan tassuillani etten olisi juossut saaliini ohi. Vähänkin taitamattomampi koira olisi juossut täysiä saalille ja sitten tehnyt ns. lukkojarrutuksen, kun minä taas tein taitoa vaativan lukkiumattoman jarrutuksen ABS-jarruillani.

Tällaisi jarrutestejä tein sekä Iskän heittämille kepeille että Pikkusikolle, jota työnneltiin kuin Curling-kiveä pitkin jäätä. Iskä opetti minulle tuon termin Curling-kivi, vaikka minä en sitä selitystä kuitenkaan kunnolla tajunnut. Mikä lie jäällä heiteltävä murikka sekin sitten onkaan.



Eikö olekin hyvät jääspeedway kynnet minulla, kun jarrutan.