Eilen pääsin pitkästä aikaa taas käymään mummolassa. Kotoa lähdettäessä olin aina yhtä innokas lähtöön kuin aina ennekin ja niinpä mitään sen enempää ajattelmatta hyppäsin kyytiin, jotta matka mummolaan voisi alkaa. Jossain vaiheessa matkaa äippä tuntui soittavan mummolaan, että me ollaan tulossa ja niinpä, kun me pihaan kurvatiin olivat mummo ja ukki ulkona vastassa, mutta oli siellä jotakin muutakin. Pihalla oli jokin pieni musta otus, joka muistutti koiraa. Aluksi katsoin hyvin tarkkaan otusta auton ikkunasta ja lopulta rähjäsin sen pystyyn, että mitä sinä täällä teet. Olihan minulle toki kerrottu, että mummolaan tulee uusi leikkikaveri ja taisipa iskä ja äippä siitä lähtiessä mainita, mutta enhän minä sitä tajunnut, että se olisi sinne nyt jo ilmaantunut.

Hyppäsin autosta suoraa päätä ulos, kun takaluukku aukesi, mutta iskä ei päästänyt minua kuitenkaan suin päin pikku otuksen luo, vaan hillisi meno halujani hihnasta. Pientä koiraa oli kuitenkin minun ilmaantuminen alkanut pelottamaan ja ukki oli ottanut sen syliinsä. Ukin sylistä pikku koira katseli sitten kun minä pääsin tarkemmin tutkimaan paikkoja ja hajuja. Ihmettelin hetken, että minne se pikku piski hävisi, kun hajut tuntuu niin vahvoina eikä mitään näy, en ollut vouhottaessani tajunnut ukin nostavan koiran syliinsä joten minä ihmeissäni aloin etsiä koiraa. Ukki kuitenkin laskeutui hieman alemmas koira sylissään, jotta minä pääsisin nuuskimaan uutta kaveriani ja pentu ei minua niin pelkäisi ukin sylissä.

Ensi tutustumisen jälkeen me mentiin porukalla sisälle, jossa me jatkettiin toisiimme tutustumista.


Pikku koira, nimeltään muuten Eetu oli jo siinä vaiheessa rohkaistunut jo huomattavasti, kun minä en tainnutkaan olla niin pelottava kuin aluksi näytin ja alkoi leikkiä minun kanssani. Alkuun ajattelin toppuutella pennun intoa hieman murisemaalla ja hampaita näytellen, ettei nenilleni saa hyppiä, mutta pentu viisveisasi minusta, joten loppujen lopuksi kaikki jyrinät oli turhia. Pentu nahusi turkissani ja pomppi vasteni tuttavuutta tehden.

Eetu oli myös hyvin innoissaan pikkusiskostani ja he leikkiväkin paljon keskenään, minun toki piti seurata ja paimentaa pienempiä, ettei leikki muutu liian rajuiksi. Eetu varsinkin olisi välillä halunnut järsiä siskon korvia, mutta me ei annettu Eetun sitä tehdä, lipsaista korvia toki sai.



Eetusta oli vain hauskaa, lipsiä siskon korvia ja kulkea siskon perästä, kun siskokin vielä liikkuu kontaten. Odotahan vain Eetu, kyllä sisko vielä alkaa liikkumaan kahdella jalalla kuten kaikki muutkin ihmiset ja siihen tuskin menee kovin kauaa. Eetu myös innostui välillä leikkimään siskon leluilla omiensa sijaan, onneksi siskon lelutkin olivat kestäviä, jotta ei siitä haittaa ollut, vaikka Eetu vähän niillä leikkikin. Ihmiset sanoi niitä leluja legoiksi, mitä ne sitten ovatkaan, mutta molemmat pienimmistä tykkäsivät niillä leikkiä.



Ilta siinä menikin mummolassa vahtiessa uusinta tulokasta ja ulkoillessa silloin kun Eetu nukkui. Toki tapojeni mukaan kävin myös saunan lauteilla rentoutumassa lasten kaitsemiselta. Sillä aikaa Eetu oli viettänyt "kissan päiviä", jos niin koirasta voi sanoa, olemalla sylikoirana.



Kotiin tultua minä ja pikkusisko oltiinkin aivan poikki. Iskä ja äippä laittoivat siskon nukkumaan iltapalan jälkeen omaan sänkyynsä ja minä jäin sohvalle iskän ja äipän seuraksi makoilemaan.



Nukahdinkin siinä täyteen uneen ja nukuin tyytyväisenä melkein koko yön sohvalla. Havahduin unestani vain silloin kun iskä ja äippä lähtivät nukkumaan. Rankkoja on nuo mummolareissut.