Minulla on häntänä sapelin mallinen huiska, jota sitten mielelläni heiluttelen, kun olen hyvällä tuulella. Siitä syystä minua kutsutaankin usein huiskahännäksi ja usein pyyhinkin pölyt olohuoneen pöydältä yms. vastaavasta paikasta, kun innostun oikein häntääni vispaamaan. Toki hännnän saan myös koipien väliin tai vaikka kaarelle selän päälle, ihan miltä itsestäni tuntuu.

Aina en edes tarvitse itse heiluttaa häntääni, kun sitä heilutetaan minun puolestani. Pikkusiskoista vanhempi on nimittäin innostunut (välillä liiankin kanssa) leikkimään hännälläni. Kerrankin sisko otti hännästäni kiinni ja heilutti häntää ja tuumasi samalla, että "iloinen Humppa". Niin ja toki, jos hännästä ei ole muuta iloa, niin saa sillä päänsäkin sekaisin, kun sitä alkaa jahdata takaa, ryökäle, kun jatkuvasti karkaa nenän edestä pois. :)

Jaa, juu, se kuva siitä hännästä piti myös laittamani....



Siinäpä se koko komeudessaan. On tuo häntäni joskus ollut pienempi ja piiskamaisempi, sekä pamppumaisempi ja taipuupa se tosiaan melkein mihin asentoon vain. Kuvassa tuuletan takapuoltani nukkuessani ja pönkkäsin hännän seinää vasten. :) Hih, iskä ja äippä naureskelivatkin minulle, että jos tuossa laskisin paukun, niin lähtisin, kuin Sputnik kuuhun. ;)