torstai, 24. maaliskuu 2005
Ulvontaa!
Kyllä, luit oikein, minä ulvon kuin susi. Vaikkakaan en ole susi vaan
hellyyttävä pieni koira. Ulvontaa harrastan vinkuleluilla. Niitä on
kiva purra sekä järsiä ja kun niistä pääsee vinkunaa tai mitä ääntä
tahansa niin minä tyttö se alan vastata niille ulvomalla. Joskus iskä
ja äippä myös vinguttaa lelujani ja pitäähän minun niille vastata.
Olenkin äipän mukaan järsinyt joko lelun rikki tai saanut pillin
pilalle jo useammasta lelusta. Onneksi olen saanut kuitenkin jostain
uuden, yleensä Sakulta, joka ei niistä välitä. Saku ilmeisesti inhoaa
niiden ääntä, kun mummolassa se takavarikoi lelut heti minulta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.