Tänä aamuna Iskä ja Äippä päättivät lähteä pienelle päivän reissulle, heti aamupalan jälkeen. No minä pääsin tietysti mukaan, ettei minun olisi tarvinnut jäädä yksin kotiin. Niinpä minulle pakattiin evästä ja vettä mukaan ja tietysti kun on vielä nuo juoksut, niin niissä tarvittavia tarvikkeita. Ja sitten menoksi.

Suunnattiin sitten porukalla nokka kohti pohjoista ja lähdettiin ajamaan kohti Iisalmea ja Vieremää. Ensimmäisen kerran pysähdyttiin hieman ennen Lapinlahtea jaloittelemaan ja juomaan, kun oli niin lämmin päiväi. Ja toisaalta Iskä ja Äippä aina tietyn matkan välein pysähtyvät pitkällä matkalla, ettei minulle tulisi huono olo, kun se meinaa välillä päästä yllättämään, eikä se ole kenestäkään kivaa. Seuraava pysähdys oli Iisalmessa, kun Iskä ja Äippä kävi "tankkaamassa" itseään ja sen jälkeen jatkettiin hieman matkaa Koljonvirralle Perinnekonepäiville. Auto ajettiin parkkiin ja minulle annettiin juotavaa ja kävin tarpeillani heinikossa ja sitten lähdettiin. Sain jopa ihailevia katseita ja kommentteja saksalaisilta turisteilta.

Mentiin porukalla koneita katsomaan. Aluksi minä vouhusin ihmis- ja konevilinän keskellä ja siinä sitten ohi mennessä haukuin tai toisin sanoen sanoin "TERVE" muutamalle koiralle ja ihmiselle ja varsinkin pari puuveistosta piti morjestaa, jotka muistuttivat ihmisiä. Iskää ja Äippää se tuntui huvittavan kun minä morjestin omaan tyyliini niitä veistoksia. Muuten oli kuitekin nätisti tuollaisessa tapatumassa, missä on paljon ihmisiä, ääniä ja koneita sekä kaikkea mielenkiintoista. En aiemmin ole vastaavassa paikassa ja isossa porukassa. Ei edes iso hevonen säikäyttänyt minua, tosin en minä uskaltanut edes tervehtiä sitä hevosta - sen verran iso otus se oli.

Koljonvirralta jatkettiin matkaa vielä toiseen mummolaani Vieremälle. Käytiin siellä morjestamassa Iskän vanhempia. Mummolassa minä söin toisen ruokani ja tietysti vähän muutakin. Mummojen luona on kiva käydä, kun siellä saa aina herkkuja. Ja mikä molemmissa mummoloissa on kivaa, niin siellä herkkujen lisäksi saa juosta vapaana, mitä kotona kaupungissa ei pysty juurikaan tekemään.

Mummolasta sitten ajettiin illansuussa suoraan kotiin. Päivä olikin niin täynnä touhua, että kun autoon pääsin ja nenä suunnattiin kohti kotia aloin minä istualtani "pilkkiä". Eli silmäni alkoi väkisin painua kiinni ja heräsinkin siihen aina kun pääni painui alas tai otti kiinni ikkunaan tai ikkunalautaan. Iskä ja Äippä käski minua maahan, mutten halunnut. Päätin istua ja nukkua vaikka istualtani, kun auton kyydissä makaaminen ei ole minusta kivaa.

Kotiin päästyä en sitten juuri muuta olekaan tehnyt kuin maannut, milloin parvekkeella tai sisällä. Nuuh; mutta nyt minä lähden, Iskä tuntui tekevän pop corneja elokuvailtaa varten. Lähden tarkastamaan, josko Iskältä tippuisi jokunen pop corn, että minäkin saisin. :-)