Äippä ja Iskä antavat minulle silloin tällöin ruuaksi koiran kuivamuonaa, eli tuttavallisemmin nappuloita, joista en suuresti välitä. Useasti jätänkin nappulat syömättä ja odottelen, josko saisin parempaa ruokaa, mutta yleensä muuta ei heru ennen kuin olen nappulani syönyt. Kyllähän niitä tietysti syö, mutta kun on olemassa paljon parempakin ruokaa.

Kerran Iskä yritti huijata minua syömään nappulani laittamalla sekaan muutaman herkkukekseistäni ja piilotti ne kupissa nappuloiden alle piiloon, jotta söisin nappulat. Ha haa, mutta minäpä en tuohon lankaan mennyt, vaikka Iskä yritti ollakin ovela. Minäpä olin kuitenkin ovelampi, etsin herkkukeksit kupista ja työnsin nappulat syrjään kuonollani ja söin keksit ensimmäisenä pois. Söin kyllä lopuksi nappulatkin, kun muuta ei taaskaan sinä päivänä näyttänyt heruvan.