Äippä ja Iskä antavat minulle silloin tällöin ruuaksi koiran
kuivamuonaa, eli tuttavallisemmin nappuloita, joista en suuresti
välitä. Useasti jätänkin nappulat syömättä ja odottelen, josko saisin
parempaa ruokaa, mutta yleensä muuta ei heru ennen kuin olen nappulani
syönyt. Kyllähän niitä tietysti syö, mutta kun on olemassa paljon
parempakin ruokaa.
Kerran Iskä yritti huijata minua syömään nappulani laittamalla sekaan
muutaman herkkukekseistäni ja piilotti ne kupissa nappuloiden alle
piiloon, jotta söisin nappulat. Ha haa, mutta minäpä en tuohon lankaan
mennyt, vaikka Iskä yritti ollakin ovela. Minäpä olin kuitenkin
ovelampi, etsin herkkukeksit kupista ja työnsin nappulat syrjään
kuonollani ja söin keksit ensimmäisenä pois. Söin kyllä lopuksi
nappulatkin, kun muuta ei taaskaan sinä päivänä näyttänyt heruvan.
tiistai, 13. syyskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.