Imuri on tuomiopäivän kone tai ainakin se minusta kuulostaa siltä miltä tuomiopäivän koneen voisi kuvitella kuulostavan. Aina kun Iskä tai Äippä kaivaa imurin esille, niin minä vaihdan huonetta sillä kertaa ja jos parvekkeen ovi on auki, niin minä painelen sinne turvaan.

Ei riitä, että pesässämme on tuo yksi tuomiopäivän kone, vaan sillä tuomiopäivän koneelle on myös pikkuveli. Sillä pikkuimurilla Iskä tai Äippä imuroivat pienemmät roskat ja myöskään sitä en siedä ollenkaan, vaan pakenen heti paikalta.

Iskä on yrittänyt totuttaa minua imuriin maanittelemalla minua tulemaan nuuskimaan imuria silloin kun se ei ole käynnissä, mutta en ole tähän päivään mennessä tehnyt siihen sen lähempää tuttavuutta. Ei ole pienen koiran luottamista moisiin tuomiopäivän koneisiin.

Iskä kertoi, että hänen aikaisempi koiransa Jyry oli pentuna aina häirinnyt imurointia haukkumalla ja jahtaamalla imurin suulaketta. Kerran tästä imurin suulakkeen jahtaamisesta ärsyyntyneenä Iskän äiti oli sitten imuroinut Jyryn. No, siitä oli ollut sellainen vaikutus Jyryyn, että sehän oli pitänyt imuroida kauttaaltaan joka kerta kun oli imuroitu. Jyry oli kuulemma makoillut "ketarat levällään" nostellen tassujaan, että tuolta voisi vielä vähän imuroida. Äippä kertoi, että myös Sakukin on pentuna jahdannut ja haukkunut imurin suulaketta Jyryn tapaan, mutta ei kuitenkaan ole koskaan antanut itseään imuroida.

On se Jyry ollut rohkea koira, vähintään Lassien ja Rin-Tin-Tinin veroinen ja Susikoira Roista puhumattakaan.