Imuri on tuomiopäivän kone tai ainakin se minusta kuulostaa siltä miltä
tuomiopäivän koneen voisi kuvitella kuulostavan. Aina kun Iskä tai
Äippä kaivaa imurin esille, niin minä vaihdan huonetta sillä kertaa ja
jos parvekkeen ovi on auki, niin minä painelen sinne turvaan.
Ei riitä, että pesässämme on tuo yksi tuomiopäivän kone, vaan sillä
tuomiopäivän koneelle on myös pikkuveli. Sillä pikkuimurilla Iskä tai
Äippä imuroivat pienemmät roskat ja myöskään sitä en siedä ollenkaan,
vaan pakenen heti paikalta.
Iskä on yrittänyt totuttaa minua
imuriin maanittelemalla minua tulemaan nuuskimaan imuria silloin kun se
ei ole käynnissä, mutta en ole tähän päivään mennessä tehnyt siihen sen
lähempää tuttavuutta. Ei ole pienen koiran luottamista moisiin
tuomiopäivän koneisiin.
Iskä kertoi, että hänen aikaisempi
koiransa Jyry oli pentuna aina häirinnyt imurointia haukkumalla ja
jahtaamalla imurin suulaketta. Kerran tästä imurin suulakkeen
jahtaamisesta ärsyyntyneenä Iskän äiti oli sitten imuroinut Jyryn. No,
siitä oli ollut sellainen vaikutus Jyryyn, että sehän oli pitänyt
imuroida kauttaaltaan joka kerta kun oli imuroitu. Jyry oli kuulemma
makoillut "ketarat levällään" nostellen tassujaan, että tuolta voisi
vielä vähän imuroida. Äippä kertoi, että myös Sakukin on pentuna
jahdannut ja haukkunut imurin suulaketta Jyryn tapaan, mutta ei
kuitenkaan ole koskaan antanut itseään imuroida.
On se Jyry ollut rohkea koira, vähintään Lassien ja Rin-Tin-Tinin veroinen ja Susikoira Roista puhumattakaan.
perjantai, 2. syyskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.