Hei taas lukijani!
Ajattelin taas kertoilla teille hieman kuulumisiani.
Juoksut jatkuvat edelleenkin ja "toosa" tiputtelee edelleenkin verta.
Onneksi Äippä osti toiset juoksuhousut, jotta minun ei tarvitse kulkea
koko aikaa samoissa verisissä juoksuhousuissa vaan minulle vaihdetaan
aina silloin tällöin puhtaat juoksuhousut. Ulkona minun ei onneksi
tarvitse pitää niitä juoksuhousuja vaan saan tuulettaa "toosaani"
raikkaissa kesätuulissa.
Eilen pääsin jopa uimaan huuhtomaan "toosaani", joka tuntuikin
yllättävän mukavalle. Rannassa oli jotain ihmeellisiä pieniä ötököitä,
jotka purivat ikävän kovasti ja joita iskä nimitti hyttysiksi. Iskä
sanoi, että niitä ötököitä kannattaa nimittää itikoiden sijaan
hyttysyksi, koska pohjalaiset saksanpaimenkoirat nimittävät lehmiä
itikoiksi. Minkähänlainen ötökkä se lehmä on? Lentävätkö lehmät? En
olekaan vielä nähnyt lehmää. Pureekohan se yhtä lujaa kuin hyttyset?
Jos purevat, niin minä kyllä syön ne lehmät niin kuin syön hyttysetkin.
Hyttysten syömisestä tuli mieleeni, että minä yleensä tykkäisin ottaa
kaikki lentävät ötökät kiinni ja syödä ne suihini. Semmoisissa
keltaisissa kukissa pörräävät ötökät olisivat todella mukavaa syötävää,
tosin en ole vielä saanut yhtäkään semmoista ötökkää kiinni vaikka olen
kovasti yrittänyt. Ja semmoiset valkoiset liihoittelevat ötökät ovat
myös kivoja. Harmi vain, että en ole vielä saanut yhtään kiinni, vaikka
olen kovasti yrittänyt hyppiä niiden perään. Ja siitä on Iskä taas
minua komentanut, eikö sitä koskaan saa tehdä mitään kivaa?
Iskä ei oikein tykkää siitä kun minä tahtoisin tervehtiä
sauvakävelijöitä. Jos lenkillä kohdataan sauvakävelijä, niin minä
yleensä tervehdin niitä haukahtamalla niin isosti kuin osaan. Kerrankin
lenkillä Iskän ja äipän kanssa käydessämme ohitimme kaksi vanhempaa
sauvakävelijää, jotka olivat pysähtyneet tien viereen keskustelemaan.
Ennen sauvakävelijöiden kohtaamista tulin kävelemään aivan Iskän jalan
viereen ja kyyristyin matalaksi. Sitten kun olimme aivan
sauvakävelijöiden kohdalla, niin minä päätin huudahtaa heille
matalimmalla äänelläni, että "TERVE!!!" Minkähän takia ne
sauvakävelijät hypähtivät heti taaemmaksi? Eilen tervehdin yhtä
sauvakävelijää, jonka ohitimme lenkillä käydessämme. Siirryin taas
kävelemään Iskän jalan viereen ja kyyristyin matalaksi. Odotin niin
kauan kunnes olimme parin metrin päässä ohitettavasta sauvakävelijästä
ja huudahdin taas, että "TERVE!!!" Miksihän Iskä aina komentaa minua
pelkästä tervehtemisestä? Eikös se ole kohteliasta tervehtiä
ohitettavia?
Siinä taas kuulumisiani. Kertoilen taas lisää siten kun aihetta on.
TERVE!!!
lauantai, 11. kesäkuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.