On tässä aikaa vähän vierähtänyt kun viimeksi olen kirjoitellut
kuulumisiani tänne. No enpä tässä juuri ole kotona ollutkaan.
Perjantaina heti aamusta Äippä pakkasi minut mukaan autoon kun Äippä
oli lähdössä töihin. Kotiin en kuulemma voinut jäädä, kun sinne tuli
joku uusi täti, jota Äippä sanoi siivoojaksi. Olisin kuulemma vaan
pyörinyt tiellä haukkumassa imuria ja lattialastaa, no mikäs siinä,
autoillaan sitten. Aluksi Äippä ajoi keskustaan ja otti sieltä kyytiin
toisen tädin, jonka Äippä kertoi olevan opiskelija, joka heillä töissä
oli harjoittelussa. sen jälkeen suunnattiin taas eteenpäin. Aina
välillä Äippä parkkeerasi auton ja sanoi minulle, että odota autossa.
Jonkun kerran Äippä otti minut ulos ja pääsin jaloittelemaan, no
yhdellä kerralla onnistuin sitten säikyttämään yhden mummon joka tuli
vastaan, kun sanoin sille ihan viattomasti, että "TERVE".
Aamupäivän ajelun jälkeen Äippä suuntasi opiskelija edelleen kyydissä
pidemmälle ajoreissulle. Opiskelija aina välillä jäi kyydistä ja otti
jotain ihmelaatikoita mukaansa lähtiessä. Minua jännitti, että tuleeko
hän takaisin vai ei ja pitihän siinä uikuttaa opiskelijan jälkeen kun
hän autosta lähti, että nyt se opiskelija hävisi. Viimeisen tälläisen
laatikon toimitusmatkan jälkeen Äippä kurvasikin tutulle tielle ja ajoi
Mummolan pihaan ja pääsin poikakaverin luo hoitoon. Olin minä sitten
riemuissani, JEE MUMMOLAAN! Hoitoon minun piti mennä kun Iskä ja Äippä
ei olleet viikonloppuna kotona, vaan suuntasivat samana päivänä vielä
kohti Etelä-Suomea sukuloimaan ja ristiäisiin.
Mummo oli
vielä töissä silloin, mutta Ukki, Iso-Ukki ja Saku oli kotona ja
hetihän me Sakun kanssa laitettiin leikit pystyyn. Ensimmäinen leikki
saatiin aikaiseksi siitä, että kumpiko meistä saa Kumpulaisen
itselleen. Kumpulainen on Sakun nalle, jonka se on joskus joululahjaksi
saanut ja on Kumpulainen ollut minullakin pikkutyttönä leluna. Äippä
siinä sopi sitten Ukin kanssa milloin he tulevat Iskän kanssa minut
hakemaan takaisin kotiin ja lähti takaisin töihin.
Viikonloppu hurahtikin Mummolassa nopeasti, kun vielä samana iltana
Mummolaan tuli viikonlopun viettoon Lissukin oman laumansa kanssa, sekä
Ukin sisko poikansa kanssa. Oli siinä sitten vilinää ja vilskettä kun
meitä oli kolme koiraa ja parhaillaan kuusi ihmislauman jäsentä
paimennettavana. Mummolassa meillä olikin Lissun ja Sakun kanssa
entiset hommat kesken. Varsinkin Lissun kanssa me käytiin harrastamassa
sorsanmetsästystä rannassa, edelleen yhtä huonoin tuloksin ja myös sitä
piikikästä palloa
yritettiin metsästää sekä toki muutamat kuopat kaivettiin Ukin ja
Mummon riemuksi. Ukki täyttikin kuoppia mitä me kaivettiin, mutta ei me
siitä lannistuttu vaan kaivettin kuopat uusiksi. Niin ja miä keksin
myös, että pieniä jyrsijöitä, esim. hiiriä, myyriä ja päästäisiä, joita
ulkona likkuu on kiva metsästää. Vaanin niitä yritin kiinni saada kuin
kissat, joskin huonomalla menestyksellä. Ja yleensä siitä seurasikin
joko tassun tai kuten eilen kokopesu.
Kerran lähdin myös
pienelle tutkimusmatkalle meidän reviirin laidalle, lähelle naapurin
rajaa, jolloin Ukki kutsui minut pois. Tulinkin sieltä takaisin ja Ukki
sanoi, ettei sinne saa mennä ja saman asian myös kuulin Sakun
kertomanakin, "koirakielellä". Oikeita salapoliiseja molemmat, Saku ja
Ukki vahtivat jokaisen liikkeeni ja tutkimusmatkani.
Sunnuntaina meidän reviirille uskaltautui myös jonkun ajokoira, joka
näytti tulevan häntää heiluttaen kohti Mummoa ja Ukkia, kun me kaikki
oltiin ulkona, voitte vaan kuvitella, että annettiinko me Sakun kanssa
sille koiraparalle kyytiä. Me oltiin sitä mieltä, että meidän
reviirille ei vieraat koirat tule. Taisipa se sen verran säikähtääkin,
kun me Sakun kanssa sännättiin perään, että uikuttaen se ajokoira
pihasta lähtikin.
Mummo antoi minulle myös uuden
lempinimenkin tällä reissulla, olen kuulemma sohvaperuna. Sen sain
nimekseni kun menin ja varastin Mummon paikan sohvalla. Mummolassa
minulla ei ole lupaa olla sohvalla, joskin minä aina vaivihkaa yritän
käyttää tilaisuutta hyväkseni ja päästä sohvalle. No tällä kertaa siinä
onnistuin, kun sen salaa menin tekemään. Öisin Mummolassa minä olen
jonkun kerran sohvalla maannut, mutta nyt käytin tilaisuuden muutenkin
hyväkseni. Mummo istui sohvalla katsomassa televisiota ja lähti siitä
välillä käymään jossakin, jolloin minä päätin rueta tuumasta toimeen.
Kiipesin hyvin hiljaa Mummon paikalle sohvalle ja painoin pääni tyynyyn
ja näyttelin nukkuvaa, ettei minua ajettaisi pois sohvalta. Jostain
syystä tämä idea ei mennyt läpi ja jouduin luovuttamaan paikkani
takaisin Mummolle ja samalla Mummo sanoi minun olevan oikea
sohvaperuna, kun olen jatkuvasti menossa sohvalle. Miksi tällaiset
hyvin hellyyttävät pienet koirat ei saa sohvalla olla kun kerta lauman
ihmisjäsenet kerta saa olla?
Eilen illalla sitten Iskä ja
Äippä tulivat minut hakemaan kotiin. Olipa taas mukava nähdä heidät
pitkästä aikaa, vaikka mukavaa aina on Mummolassakin. Kotiin päästyä en
jaksanutkaan muuta kuin maata, kun olin päivät pitkät rymynnyt ulkona
ja tehnyt omia hommiani.
tiistai, 27. syyskuu 2005
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.